Juoksu fiilistä etsimässä

Viikonloppu meni hujauksessa vietettyäni sen Helsingissä koulun penkillä. Ravintotietoutta on pumpattu päähän hurjasti ja tuntuu,että pää ja kroppa käy ylikierroksilla. Päästyäni kotiin sunnuntaina päätin heti lähteä juoksemaan jos vaikka saisin tuuletettua ajatuksia. Muu perhe oli appivanhempien luona kylässä joten ei ollut kiire minnekään.

Olen pitänyt 1,5kk tauon juoksusta ihan huomaamatta. Olen sairastellut ja on ollut kiirettä ja liikaa muuta puuhaa. Kyllä tuon tauon huomasi juoksussa. Tahmeeta menoa oli sekä mulla,että koiralla. Kahden ensimmäisen kilometrin jälkeen pohkeet oli jo ihan jumissa ja tuntui,etten olisi jaksanut enää yhtään metriäkään. Kuutisen kilometriä vedin väkisin ja kotiin päästyäni vähän niin kuin joka paikkaan koski. Juoksu fiilis kyllä alkoi nostaa päätään jostain puun takaata ja jäi hyvä maku juoksusta vaikka ei kovin hyvin sujunutkaan. Tästä on hyvä taas jatkaa viikottaista juoksua (*koputan puuta etten sairastu vähään aikaan )  :)

Treenin sovittaminen perhe-elämään

Aika ajoin koen todella vaikeaksi yhdistää treenaamisen, työn ja perheen. Itse koen syyllisyyttä siitä,että jos treenaan paljon olen myös paljon poissa kotoota. Pienet lapset yhdistettynä kahden aikuisen 8-16 työhön on hankala yhdistelmä jos mielii joskus tehdä itsekin jotain. Tosi monen suusta olen kuullut,että päivätyö on ihan mahtavaa kun siinä ehtii tekemään kaikkea. Öö,niinku mitä? Tykkään todella paljon uudesta työstäni ja onhan se kivaa kun on viikonloput vapaat, mutta illat on tosi lyhyitä ja ne menee niin nopeasti. Viiden aikaan kun ollaan kotona niin syödään ja monesti pitää lähteä asioille ja kello onkin jo useimmiten puoli 8 kun ollaan taas kotona. Ne illat kun ollaan kotona niin en raaski tai ylipäätään edes jaksa lähteä treenaamaan. Joskus on kiva vain olla kotona.:)  Kaikki omat menoni kuten kynsihuollot,ripsihuollot,hieronnat ym pitää hoitaa töiden jälkeen joka taas syö aikaa mutta en kyllä silti luovu menoistani.:D  Joka viikonloppu päätän,että nyt lähden juoksemaan tai mennään koko porukka uimahalliin jos sattuu olemaan viikonloppu jolloin ei ole suunnitelmia. Nyt kun kaikki pitää koittaa sovittaa viikonloppuihin niin alkaa ihan vapaat päivät olemaan vain unelmaa. Mutta arvatkaa montako kertaa ollaan käyty uimassa ? 0. Entä montako kertaa olen käynyt juoksemassa? 2. Sanoisinko surkeaa.

Aina sanotaan,että liikuntaa ehtii harrastamaan milloin vain ja se on lähinnä vain omasta motivaatiosta kiinni. Varmasti voi olla monelle näin mutta ei ole mun mielestä mitään järkeä lähteä aamu viideltä juoksemaan koska päivässä ei ole muuta ajankohtaa treenille. Myönnän,että nukun mieluummin tuon ajan. Yritin tässä yksi aamu lähteä uimaan ja salille. Kello oli soimassa 5.30 mutta hyvin katkonaisen yön jälkeen siirsin yöllä herätyskellon aikaa myöhemmäksi. Suoraan sanottuna ei olisi ollut mitään järkeä mennä salille aamu kuudelta ilman voimia ja väsyneenä. Kyllä siellä piristyy varmasti mutta kuinka paljon harmittaa mennä ja maksaa siitä,että vetää 10 minuuttia crossarilla ja lähtee töihin.  Iltaisin kello 20.00 mua ei myöskään saa treenaamaan koska unelmoin silloin vain ja ainostaan nukkumisesta. Yleensä olen jo ennen yhdeksää untenmailla. Milloin sitä sitten treenaisi kun aamulla ei pysty eikä illalla? Kesken työpäivän periaatteessa joo voisi mutta tunnit pitää sitten tehdä takaisin. Osaksi on varmasti ihan tekosyitä mutta en halua vetää itseäni piippuun ihan tietein tahtoen.

Kroppa tarvitsee myös lepoa. Jos paahtaa menemään arkisin 5.45- 20.00 ja siihen kun lisää katkonaiset yöt lasten heräilyjen takia niin ei tarvitse paljon miettiä liikkumista. Olen todennut,että elämä on nyt tämmöistä ja tässä kohtaa elämää ei ylenpalttinen liikkuminen vain mahdu kuvioon. Kropassa on jos jonkinmoista vaivaa ja väsymys painaa jo varmaan kroonisena. Jatkuvat sairastelut myös kiusaavat ja tälläkin hetkellä taistellaan vatsatautia vastaan joka alkoi jo lauantaina perheessämme.  Tiedän,että varsinkin juokseminen saa hyvän olon tunteen mutta se,että lähden juoksemaan enkä jaksa kuin 5km tuo taas päinvastaisen tunteen. Lähinä *tuksen.

Mä en kirjoita tästä aiheesta valittaakseni vaan siksi,että haluan muistaa tämän kun lapset ovat isompia ja on ehkä enemmän aikaa liikkua.  Sanotaan,että pikkulapsi aika on elämässä rankinta ja erotilastot on tällöin huipussaan ja se on kyllä täyttä totta. Omat menot syö aikaasi lasten elämästä ja jos olet liian paljon poissa kotoota olet huono äiti. Olen pitkään potenut syyllisyyttä koska olen ollut paljon poissa kotoota sinä aikana kun minulla on lapset olleet. Olen opiskellut ja samaan aikaan tehnyt kahta eri työtä. Olen käynyt urheilemassa ja käynyt kahvilla kavereiden kanssa. Nämä ovat asioita joista ei mun mielestä kuulu potea huonoa omatuntoa mutta se ,että joku ulkopuolinen sulle näistä sanoo herättää. Olenko oikeasti ollut paljon poissa lasteni elämästä? Näkeekö ulkopuoliset elämästäni vain sen osan joka kertoo milloin en ole kotona? Kokonaisuutta elämästäni ei näe kuin minä ja perheeni. Mieheni ei ole koskaan syyllistänyt minua jos haluan lähteä urheilemaan vaan kannustaa siihen. Miksi siis potea omantunnontuskia asioista jotka eivät edes kuulu muille? Tämä on mun ja mun perheen elämä.

Canicross kisoihin valmistautumista

Canicross kisoihin valmistautuessa ei riitä, että minä olen hyvässä kunnossa vaan koirankin pitää olla. Koiran kuten minunkin pitää olla terve. Treenataan sekä juoksua, että käydään kaupungissa tekemässä ohitusharjoituksia. Koiran pitää pystyä ohittamaan juostessa muut koirat ilman pysähtelyä. Osassa koirajuoksukisoissa on yhteislähdöt jotka voivat olla todella stressaavia koiralle sekä juoksijalle jos koira a) on peloissaan muista koirista b) liian energinen (saa pelätä meneekö toisen koiran kimppuun). Jotkut koirat ovat vain niin innoissaan päästessään juoksemaan,että ne käyvät enemmän kuin ylikierroksilla. Ei kukaan kisoihin tuo aggressiivisia koiria mutta juurikin tuo ylikierroksilla meneminen tekee koirista hieman kaheleita.  Allaolevassa kuvassa mm. näkyy takanani oleva nainen joka saa pitää kovin kiinni koiratsaan ettei mene edelle olevan koiran luo. Claudia taas ihmettelee lähinnä maailman menoa.:D

Samalla kun treenaan ensimmäistä maratonia varten niin juoksen lenkkejä koiran kanssa. Koira pitää hyvin vauhtia yllä kun itse alkaa hyytymään ja vauhti hidastuisi yksinään juostessa.Vaikka tämä meidän Claudia ei olekaan nopeimmasta päästä oleva koira niin kyllä se minut pitää vauhdissa. Jos olisi koira joka vetää ihan täysillä kaikki lenkit niin voisi jäädä lenkit lyhyiksi. Ei täysillä jaksa pitkää matkaa mennä tai joku ehkä jaksaa mutta se en ole minä.:D Koiran täytyy myös osata vetää oikein ja tarvittaessa himmata vauhtia. Se,että koiralla ei ole jarruja ollenkaan on mielestäni huono juttu. Mitä vain voi sattua jolloin koiran on pysähdyttävä käskystä. 

Olen kaikki tai ei mitään ihminen jolloin myös haluan saada itsestäni aina vain enemmän irti. Saan suurta nautintoa ihan jo kotinurkilla juoksemisesta koirani kanssa mutta vielä enemmän nautin kilpailemisesta. Se tunne joka valtaa juuri ennen kisoja,kisojen aikana ja niiden jälkeen on mahtava. Alkuun jännittää niin ettei tahdo pysyä järjissään ja maaliin kun pääsee koittaa upea fiilis onnistumisesta. Sama onnistumisen tunne valtaa minut joka lenkin jälkeen jos lenkki on muuten sujunut hyvin. Koen onnistuneeni aina kunn edes olen lähtenyt lenkille. Se minkä matkan pystyn juoksemaan minäkin päivänä tuo vielä paremman tunteen. Jos juostaan parin kympin lenkki on fiilis jo ihan huikea.  Uusien polkujen löytäminen lähimetsistä tai ihan vain uuden reitin löytyminen on syy lähteä juoksemaan. Koiran kanssa ei tule pelkoa,että ainakaan eksyy yksin.:D Jos saisin valita niin juoksisin aina vain hiekkateitä ja polkuja pitkin. Asfaltilla juokseminen rasittaa mielestäni jalkoja paljon enemmän (voi olla ihan tottumiskysymys) ja metsässä juokseminen tuntuu kaikin puolin mukavemmalta.

Varusteista olen kirjoittanut aiemminkin ja voit lukea sen täältä. Varusteet sekä omat, että koiran on tärkeää olla sopivat. Älä lähde juoksemaan pitkää lenkkiä uusilla lenkkareilla! Sama koskee koiraa. Ei kannata laittaa uusia valjaita jos olette lähdössä pitkälle lenkille. Jos valjaat hiertääkin koiraa niin voi tulla pitkä matka kotiin kävellen ellei saa soitettua kyytiä kotiin. Mulla odottaa niken barefoot lenkkarit kesän juoksuja ja en malttaisi odottaa,että pääsen testaamaan niitä. En vain tiedä miten hyvin ne mahtaa toimia maastossa. Vielä kerran muistutus myös hyvän juoksuvyön hankintaan. Kannattaa panostaa laatuun.

Yksi huomionarvoinen seikka on myös tarkastaa,että koiran rokotukset on kunnossa. Onneksi tarkistin asian myös meidän koirien osalta sillä kummallakin on rokotukset menossa vanhaksi. Aika on jo varattu tälle kuulle joten rokotukset saadaan hoidettua kuntoon ennen kisoja.

Ennen kisoja kannattaa katsoa miltä kisapäivän sää näyttää. Huolehdi riittävästä nesteyttämisestä. Riittävä vedensaanti on koiran suorituskyvyn kannalta yhtä tärkeää kuin riittävä energiansaanti. Vedellä on myös suhteellisen suuri lämmönjohtokyky - toisinsanoen se sitoo lämpöä, jota muodostuu aineenvaihdunnan ja liikunnan seurauksena, ja osallistuu näin elimistön lämmönsäätelyyn. Esimerkiksi rekikoirien vedentarve voi olla jopa 5 litraa vuorokaudessa. "Kotikoirat"  taas haihduttavat 15-20 asteen lämmössä 0,5-7 grammaa vettä elopainokiloa kohti tunnissa. Nestehukka vaikuttaa laskevasti koiran suorituskykyyn ja palautumiseen ja jo kahden prosentin nestehukka eli 400 grammaa 20 kilon painoisella koiralla vaikuttaa negatiivisesti. Veri muuttuu "tahmeammaksi" ja sydämen on työläämpää pumpata sitä eteenpäin, jolloin myös muun verenkiertoelimistön työkuorma lisääntyy. Hidastunut verenkierto puolestaan viivästyttää ravintoaineiden kulkua työskenteleviin lihaksiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että koiran kyky jäähdyttää elimistöään heikentyy, jolloin ylikuumenemisen riski kasvaa. Lihakset eivät saa tarpeeksi ravintoa, jolloin koiran suorituskyky laskee ja palautuminen rasituksesta hidastuu merkittävästi.  Koiralle ei saa antaa ihmisille tarkoitettuja urheilujuomia koska koira ei hikoile kuten ihminen jolloin se ei menetä samoja suoloja. Nirsolle koiralle voi tarjota vaikka tonnikalalla maustettua vettä tai jotain muuta koiran herkkua tuomaan makua veteen.

Itselle kannattaa varata myös eväitä mukaan juoksulle (paitsi jos on kyseessä lyhyt matka). Matkan aikana kannattaa pitää neste- ja energiatasapaino kunnossa nauttimalla energiageeliä ja kaksi desiä vettä jokaisen viiden kilometrin kohdalla.Alle kympin kisoihin en itse ottaisi mukaan eväitä juoksun ajaksi mutta se on minun mielipiteeni.Energiageeleillä pärjää hyvin varsinkin jos muuten tankkaa vettä ja /tai urheilujuomaa huoltopisteillä. Canicross kisat ei ainakaan Suomessa ole kovin pitkiä joten aika vähällä pärjää niissä. Älä kuitenkaan kokeile kisoissa mitään uutta tuotetta sillä se voi koitua tuhoisaksi ratkaisuksi (bajamajoja ei välttämättä ole tarjolla pikku kisoissa).

Kuumana päivänä kannattaa varata vaikka pyyhe mukaan jonka voi kastaa viileään veteen ja levittää koiran päälle juoksun jälkeen. On niitä olemassa myös jäähdytyspeittoja jos haluaa hifistellä. Tuulettimet on myös kova sana kuumina päivinä. Kylmänä päivänä taas kannattaa olla mukana jotain lämmintä sekä itselle,että koiralle juoksun jälkeen. Juoksun aikana tulee varmasti kuuma mutta sen jälkeen tulee useimmiten kylmä. Itse ainakin kärsin siitä,että pitkän lenkin jälkeen iskee heikotus ja kylmä. Viluttaa vaikka olisi monta peittoa päällä.

Muista, että tärkeintä on viettää yhdessä aikaa koirasi kanssa. On se sitten huvikseen juoksua tai kilpailemista. Nauttikaa juoksemisesta. Juoskaa fiilistellen, vetäkää spurtteja tai mikä vain teidän rytmiin sopii. Lopuksi kiitos seisoo ja on kaikkensa antanut olo.:)

Kohti maratonia

Tänään näkyi aurinkokin hetken aikaa.:)

Välillä oikein kauhistuttaa ajatella,että maratoniin on enää 8kk aikaa treenata. Aikanahan tuo kuulostaa älyttömän pitkältä mutta se,että pitäisi jaksaa tuolloin juosta maraton kuulostaa pelottavalta. Nyt olen taas päässyt juoksun makuun kaikkien hidastustöyssyjen jälkeen ja motivaatiokin on nostanut päätään. Painonpudotusprojektikin saa jatko-osan joka alkaa tänään. Jihuu!  Kerron siitä sitten enemmän toisessa postauksessa.  Tässä keskitytään maraton kuntoon pääsyä.  Ensinnäkin lenkkien määrää pitäisi lisätä lihaskuntoakin jaksaa treenata. Viime viikot on menty parin kolmen lenkeillä per viikko ja kilometri määrissä ei todellakaan ole kehuttavaa. Toinen virhe on juosta aina koiran kanssa. Vaikka saan juostua koiran kanssa kovemmin mikä takaa todennäköisesti paremman vauhdin myös yksin juostessa niin tulee yksin juokseminen tuntumaan tosi hitaalta. Pitäisi tehdä lenkkejä yksinään mutta tässä saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla pois päivän järjestyksestä. Joka kerta kun vedän juoksukamppeet päälle menee koira istumaan eteiseen odottamaan.:) 

Lisää kuvateksti

Vielä ollaan kaiken sairastelun ja huonon ruokavalion takia siinä pisteessä,että lenkit tuntuu raskailta ja enemmänkin ärsyttäviltä. Lyhyillä lenkeillä ei edes pääse juoksu fiilikseen mutta kympin lenkeillä jo alkaa juoksu sujumaan ja tuntumaan ihan mukavalta. Haluan saada itselleni joka lenkille sen hyvän fiiliksen ja sitä tässä nyt lähdetään tavoittelemaan.  Tiedän ettei liikunta ja treenaaminen aina ole kivaa ja joskus pitää mennä mukavuusalueiden ulkopuolelle. Vauhtisammakon järjestämät ultralenkit on olleet mulle näitä mukavuusalueen ulkopuolelle jääviä treenejä. Ne tuntuvat vasta jälkikäteen mukavilta mutta juoksun aikana ihan tuskaiselta. Tykkään rikkoa rajojani ja mikään ei tuo parempaa tunnetta kuin tajuavansa pystyä tekemään jotain mitä luulin etten kykene tekemään.

Tälle vuodella on jo jotain kisasuunnitelmiakin tehty Tallinnan maratonin lisäksi. Nimittäin Maskun maratonilla olisi tarkoitus mennä vetämään joko kymppi taikka puolikas. Sen jälkeen toukokuussa olisi koirajuoksukisat Tammelassa (14km) ja Turussakin olisi 9.5 mahdollisuus juosta kymppi taikka puolikas. Siinähän niitä olisi. Mitä suunnitelmia teillä on tälle vuodelle? Meinaatteko kisata jossain lajissa? Onko tavoitteita? :)

Uuden haasteen kimppuun

Aloitin sunnuntaina lankutus haasteen ja haastoin mieheni mukaan touhuun.  Pari päivää ollaan jo lankutettu ja vielä menee hyvin kun on lyhyitä pätkiä. Huomasin lauantaina Spartan Gearin treenipäivän aikana, että vatsalihakseni on älyttömän huonossa jamassa. Osa vatsalihasliikkeistä jäi jopa tekemättä koska en pystynyt tekemään.  Siksi päätin aloittaa lankuttamisen jos sillä saisi aktivoitua vatsalihaksia.  Sikpäkistä on turha edes haaveilla mutta jos pystyisi tekemään joskus ne liikkeet jotka nyt jouduin jättämään väliin niin olisin super happy.:)

Kuva

 En suoraan sanottuna muista missä kunnossa vatsalihakseni on olleet ennen ensimmäistä raskautta.   Todennäköisesti eivät kovinkaan hyvät ole koskaan olleet mutta uskoisin,että raskauksien myötä niitä pitäisi aktivoida paljon enemmän. Joskus kymmenisen vuotta sitten kun aloitettiin kaverin kanssa taas kerran jumpassa käyminen, sain vatsalihakset niin kipeiksi etten tahtonut päästä autoon istumaan. Kaverilla taas tuli luupiikki jalkaan joten meidän jumppaaminen taisi jäädä siihen yhteen kertaan.:D Tämän kerran jälkeen muistin taas ottaa ensimmäiset jumpat treenitaukojen jälkeen rennommin. Vetää nimittäin mielen aika matalaksi kun tulee paikat niin kipeeksi ettei kykene seuraavaan viikkoon liikkumaan tai,että jumpassa tuntuu taju lähtevän korkeiden sykkeiden takia.   Juoksemisen kanssa olen taistellut vähän samojen asioiden kanssa. Sairastelun jälkeen sykkeet huitelee joka lenkillä päälle 190 ja ei ole helppoa juokseminen niissä sykkeissä. Tiedän,että pitäisi välillä vaikka kävellä jotta sykkeet laskee mutta kun se tuntuu heti luovuttamiselta. Vaikka juoksisin kuinka hiljaa niin syke on siinä 170 päälle ja jos kiihdyttää niin pääsen sinne 200. Ei terveellistä sitten yhtään. Tuntuu yllättävältä,että kuukauden sairastelun ja treenitauon aikana kunto huononee noin paljon, mutta kai se voi. Tästä ei onneksi ole muuta suuntaa  kuin ylöspäin ja kohti parempaa kuntoa.:)

Ootteko kokeilleet lankkuhaastetta? Pysyittekö viimeisenä päivänä 5 minuuttia lankussa?

Pää pursuaa tietoa ja kroppa turtana treenistä

Spartan Gear järjesti seminaarin toiminnallisesta harjoittelusta ja hyvinvoinnista viime lauantaina. Koulutus järjestettiin toiminnallisen harjoittelun gurun Antti Nurmen ja Bodyweight / Fitness expert Eveliina Tistelgrenin kanssa.Seminaarissa keskityttiin siihen miten opit terveelliset elämäntavat ja miten harjoittelet kotiolosuhteissa oikeaoppisesti. Ilmoittauduin mukaan seminaariin mielenkiinnosta ja halusta päästä kurkistamaan millaista toiminnallinen harjoittelu on. En ole koskaan kokeillut toiminnallista harjoittelua ja ainoa tieto mitä lajista on,niin olen lukenut jostain blogista tai kuullut kaverilta. 

Seminaarin tai paremmin sanottuna treenipäivä aloitettiin foamrollerilla. Kaikille foamrollerit ja lähdettiin rullailemaan kropan jumeja auki ja lämmittämään lihaksia. Kyllä oli paikat pahasti jumissa mutta tässä vaiheessa en vielä tajunnut,että kuinka pahasti vaikka rullaus tuntuikin välillä pahalta. Huomasin mikä ero on halvassa foamrollerissa ja laadukkaassa. Meillä on kotona sellainen Prismasta ostettu halpa jolla ei saa tuntumaan oikein mihinkään ellei ole tosi jumissa paikat. Spartanilla olevat laadukkaammat foamrollerit oli ihan killereitä. Niillä sai kyllä tuntumaa. Rullailun jälkeen siirryttiin kahvakuulan kimppuun ja käytiin perustekniikoita läpi. Tämäkin osio oli mielenkiintoinen vaikka olen joskus käynyt kahvakuulatunnilla. Tuli huomattua kuinka erilailla voi näitäkin juttuja tehdä. Ryhmäliikuntatunnilla olen ainakin itse tehnyt puolet liikkeista ihan väärin  koska kunnon opastusta ei tunneilla anneta. Nyt tiedän miten liikkeet kuuluu tehdä ilman,että kroppa ratkeaa liitoksistaan. Ennen ruokataukoa käytiin vielä läpi oikeaoppisen kyykyn tekniikkaa. Siihen kuluikin kivasti 45 minuuttia ja taas tuli paljon uusia juttuja. 

Ruuan jälkeen siirryttiin Eveliinan pitämään luennon pariin. Juurikaan ei mitään uutta asiaa tullut koska luennolla käytiin paljolti läpi hyvän ravnnon lähteitä,treenin järkevää määrää,unen merkityksestä yms. Mielenkiintoisinta luennolla oli Eveliinan omat kokemukset treeneistä ja ravinnosta. 

Eveliinan luennon jälkeen bodyweight harjoittelun perusteisiin ja liikkuvusharjoitteisiin. Ensimmäinen ajatus oli,että olenko osallistunut lasten leikkileiriin.:D  Siellä me kaikki päälle parikymmentä aikuista tehtiin karhukävelyä,mittarimatoja,taskurapuja,pikku possua yms. Olihan se hauskaa ja yllättävän haasteellista. Bodyweight harjoitteet vasta kamalia olikin.Kyllä huomasi nopeasti,että kroppa vaatii PALJON lisää treeniä. Keskivartalo oli kuin mikäkin keitetty spagetti joka vaatii erittäin paljon harjoitteita vahvistuakseen.  Osa harjoitteista tehtiin parin kanssa ja niissä oli kyllä tekemisen makua. Hyvinkin rankkaa pakko myöntää. Näiden jälkeen siirryttiin HIIT-treenin pariin ja ryhmissä jouduttiin keksimään lyhyt HIIT-treeni. Sen jälkeen alkoi taas kunnon treenit. Eveliina veti meille lyhyen HIITin ja sen jälkeen Antti.  Lopuksi vielä rullailtiin yläkroppaa foamrollerilla ja päivä oli vihdoinkin pulkassa. Mielettömän hauska ja opettavainen päivä mutta todella raskas kropalle. Tällä hetkellä kroppa on totaalijumissa ja joka paikkaan sattuu.:D 

Hymy huulilla loppuun asti! :)

Lenkille lompsis

Eilen sai kyllä kaivaa hyvin kauan motivaatiota lenkille lähtöön. Keli oli mitä kamalin sillä tihkutti vettä ja kävelytiet oli ihan loskassa. Not nice! Väsyttikin eikä millään vaan olisi jaksanut tehdä mitään. Puol 7 maissa illalla sitten päätin,että ei auta kuin oikeasti napata koira mukaan autoon ja menoksi. Tähän aikaan vuodesta on pakko ajella ns. keskustaan koska meidän talon lähettyvillä ei ole katuvalaistusta ja mä en otsalampun varjolla lähde pihalle juoksemaan. Matkalla keskustaan eli noin 5 kilometrin ajan vasemmasta jalasta veti suonta ja miettisin,että pitääkö vaan suosiolla lähteä takaisin kotiin.  Perille päästyäni nappasin koiran pihalle ja lähdettiin juoksemaan. Voi sitä tahmeuden määrää. Mihin mun kunto on hävinnyt?? Jalat ei vaan liikkuneet mihinkään ja ensimmäiset kolme kilometriä oli täyttä tuskaa.Jatkuvasti mietin kääntymistä takaisin ja suoraan sanottuna otti päähän. Sitkeästi vedin kuitenkin sen 6,6 kilometrin lenkin.

Se mikä sai lähtemään lenkille oli uudet treenihousut.  Tilasin Brandalta nämä älyttömän värikkäät housut jotka kyllä saavat hymyilemään vaikka sataisi pikku ukkoja ulkona. Ensinnäkin Brandan valikoimissa on toinen toistaan ihanempia housuja ja oli todella vaikeaa valita vain yhdet. Päädyin näihin housuihin siksi, että ne sopivat kirkkaan oranssin juoksutakkini kanssa. Tykkään välillä pitää juostessa muitakin kuin perus mustia juoksutrikoita. Pitäähän sitä naisellinen olla lenkilläkin. :) *Postaus toteutettu yhteistyönä Brandan kanssa*

Mitäs tykkäätte uusista housuista? Suositteko mieluummin  treenatessa värikkäitä vaatteita vai perus mustia/yksivärisiä? :)

2,5 h miniultra

Lähes kuukauden sairastelun jälkeen olen juossut vain kaksi kertaa noin 7 kilometrin lenkin ja eilen repäsin. Olin mukana juoksemassa juoksukoulu Vauhtisammakon järjestämässä 2,5 tunnin yhteislenkillä. Fiilis noissa heidän lenkeissä on ihan mahtava. .:) Ajattelin jo puolen tunnin juoksun jälkeen, että tästä tulee pitkä lenkki koska juoksu tuntui tosi tahmaselta. Askel painoi tonnin ja sykkeet oli pilvissä. Sitkeästi kuitenkin juoksin pari tuntia ja matkaa mittariin tuli 20,1 kilometriä. Hyvän pituinen lenkki siis. Sivukorvalla kuulin, että parhaimmat juoksivat about 27 kilometriä joten en kovin paljon huonommin vetänyt. Tuolla tulee väkisin vähän se tunne, ettei kehtaa luovuttaa joten sitkeästi vetää porukan mukana. Kaikki juttelee toisten kanssa ja aika kuluu siinä samalla kun turisee.

Kaikkein ihaninta oli kuitenkin päästä hierontaan lenkin jälkeen. Nopeasti kävin suihkussa juoksukoululka ja sieltä suoraan hierontaan. Luksusta! Jalat veti lyhyen ajomatkan aikana ihan jumiin ja kävely oli hankalaa hierontapaikalle. Ihme kyllä itse hieronta ei sattunut yhtään vaikka tunsin, että reidet on jumissa sekä edestä, että takaata. Kotiin päästyä reidet oli kipeät ja ovat edelleenkin. Kipu kyllä helpottaa muutamassa päivässä mutta hetken joutuu kärsimään.:)

Kuva viime vuoden 3h yhteislenkiltä.

Juoksemisen ilo

Olen vihdoinkin siinä kunnossa,että pystyn juoksemaan. *Koputan puuta* Kaverin kanssa käytiin juoksemassa vähän alle 7 kilometrin lenkki ja se tuntui kevyeltä. Mulla oli koira mukana mikä tietysti auttaa kun jatkuvasti vetää mua eteenpäin. Täytyy kyllä sanoa,että askel ei painanut missään vaiheessa ja juokseminen tuntui hyvältä. Nämä pari lenkkiä on nyt menty niin hitaasti,että pystytään puhumaan mikä on hienoa. Yksinäni mä paahdan menemään sellaista vauhtia,etten pystyisi puhumaan paria sanaa enempää. Hitaat hölkkälenkit tekevät mulle todella hyvää varsinkin nyt kuukauden sairastelun jälkeen. Fiilikset juoksun aikana ja juoksun jälkeen on se syy miksi mä rakastan juoksua. Endorfiiniryöppy oikein hyökkää juoksun jälkeen ja ilomielin otan sen vastaan. :)

Tänään oli paljon kylmempi ilma kuin mitä sunnuntaina oli ja siksi olikin vaikeaa miettiä mitä päällensä laittaa. Tiikeritrikoot on mun ihan lempparit vaikka ei kovin lämpimät todellakaan ole. Mä koen kamalaksi sen,että lenkillä tulee liian kuuma. Mieluummin palelen alku lenkin kuin,että hikoilen koko lenkin kuin pikku possu saunassa. Kaikenlisäksi kylmä viima puhalsi takaisin päin juostessa. :/ Tällä viikolla juoksenkin aika maltilla koska lauantaina on vuorossa Vauhtisammakon järjestämä 2,5h  lenkki. Mä niin odotan tuota lauantaita koska siitä on taas kulunut ihan liikaa aikaa kun on päässyt pitkälle lenkille. Hauskaa päästä myös höpöttelemään muiden yhtä hullujen juoksijoiden. :D

Tulipas pelästynyt ilme.:D

Huonoa tuuria

Mä en enää tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa kun lukee mun viime kuukausien postauksia koskien treenaamista. Kuvittelin alku viikosta,että vihdoinkin alkaa olemaan terve olo ja voisin harkita jopa lenkille lähtöä. Kuinkas sitten kävikään. Kävin pihalla hätyyttelemässä koiramme Claudian toisesta ovesta sisään vaan hän päättikin rynnätä siitä kielletystä ovesta sisään ja törmäsi matkalla mun sääreen. Sattui muuten ihan mielettömästi vaikka mulla oli jalassa farkut ja pitkävartiset saapikkaat. Hetken keräiltyäni itseäni pihalla sain loikittua yhdellä jalalla sisään. Oltiin nimittäin lähdössä kauppaan ja Claudia sen usein aavistaa eikä tahdo millään tulla sisälle. No koira saatiin tosiaan sisälle ja me lähdettiin kauppaan.

Sääri turposi ja särki koko illan. Otin särkylääkettä ja nostin jalan kohti kattoa mutta silti sattui. Sain siis ihan kunnon osuman. Nyt monta päivää tapahtuman jälkeen turvotus on jo kutakuinkin laskenut ja jäljellä on enää mustelma joka vain pahenee päivä päivältä. Tietty kun mustelma on sääressä niin kolautan sitä joka paikkaan ja sepäs tekeekin mukavaa.:( Koitin pihalla ottaa tänään muutaman juoksuaskeleen mutta ei tuolla kipeällä jalalla pysty juoksemaan. Joka askeleen tärähdys tuntuu kuin sääri räjähtäisi. Se on jännä tunne mikä siinä sääressä on eikä se ole yhtään mukava. Toivottavasti tämän parannuttua pääsisin jo juoksemaan eikä enää tulisi lisää ylläreitä. Tosin tällä hetkellä täällä on tiet kuin luistinratoja joten eipä tuolla kyllä muilla kuin luistimilla pystyisi kuntoilemaan.

Musiikista motivaatiota juoksuun

Ilman musiikkia on vaikea lähteä juoksemaan varsinkaan yksin. Saan musiikista tempoa ja vauhdikas musiikki takaa hyvän vauhdin koko lenkin aikana. Spotify on kätevä kaveri lenkillä ja sinne olenkin tehnyt oman listan ihan vain juoksulenkkejä ajatellen. Täytyy syksyn maratonia varten ladata vielä oma lista Spotifyhin jotta on taatusti hyvää musiikkia 5 tunnin ajan.Kaverin kanssa keskusteltiin musiikin kuuntelusta maratonin aikana ja hän kertoi että hänellä on tietty biisi listan lopussa ihan vain loppumetrin fiilistelyä varten. Voisin itsekin keksiä loppuun biisin mistä saisi huippufiilikset.

Tämän hetken ykkössuosikki on Blasterjaxx. Tässä muutamia biisejä jotka soi aina lenkillä.:)

Tämän alkuvuoden ehkä yksi parhaimmista biiseistä on Samsara 2015. Ihan huippu! Sykkeet nousee satavarmasti kun tuohon kertosäkeen tahtiin vetää lenkin. :)

Mitä biisejä te kuuntelette lenkillä? Millainen musiikkityyli motivoi teitä treenaamaan?

Aina kaikki ei mene kuten Strömsössä

Tammikuu tulee 90 % olemaan tämän vuoden p*kin kuu. Tuntuu,että ihan kaikki suunnitelmat on peruuntunut tai siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Mä oikeastaan elän niin,että suunnittelen pitkän tähtäimen menoja jolloin mulla on aina jotain mitä odottaa.  Nämä peruuntuneet menot nyt ei ollut kovin pitkän tähtäimen suunnitelmia mutta harmittaa kovin. Mun piti aloittaa tankotanssi 9.1 mutta ystäväni jonka kanssa yhdessä piti tuo uusi harrastus aloittaa sai akuutin leikkausajan juuri tuolle aloituspäivälle ja sairasloman pituus on alkuun about 2 viikkoa. Senkään jälkeen ei ole taattua,että pystyy vielä treenaamaan niin kovaa. Ystävän terveys on kuitenkin kallisarvoinen joten homma siirtyy niin pitkälle, että hän paranee. :)

Viime viikonloppuna mun piti osallistua mieheni kanssa triathlon treenipäivään jossa olisi päässyt tutustumaan itse lajiin. Sekin siirtyy johonkin toiseen ajankohtaan. Ollaan koko perhe oltu kipeinä enemmän tai vähemmän joten ei olisi ollut tervettä mennä treenaamaan kipeänä. Miehellä on keuhkoputkentulehdus ja itsellä poskiontelontulehdus joten ei tässä kunnossa jaksa suoraan sanottuna juosta metriäkään. En ole kolmeen viikkoon urheillut yhtään jatkuvan sairastelun takia. Eikä mua niinkään harmita,että itse triathlon treenipäivä peruuntui vaan se,että oltaisiin miehen kanssa päästy kerrankin yhdessä treenaamaan. Tosin äitini jonka piti tulla hoitamaan lapsia treenipäivän ajaksi on myös kovassa flunssassa kera kauhkoputkentulehduksen joten olisi homma voinut peruuntua siksikin. (Btw uskomattoman sitkeää tautia on liikkeellä ja tarttuu todella helposti.)

Ainoa asia joka 100% tulee tapahtumaan on se,että aloitan tänään uudessa työpaikassa.  Hiemanko jännittää. :D Odotan todella kovin uuden työn aloittamista ja sitä,että pääsee käytännössä näkemään sen mitä työnkuvaan kuuluu.Se kun ei ihan selvinnyt mulle haastatteluissa. Miettikää mikä hullu ottaa työn vastaan eikä työnkuva ole edes selvä.:D

Vielä en ole ihan luovuttanut tämän kuun suhteen sillä loppukuusta olisi vielä tarjolla treenejä. Nimittäin 24.1 on luvassa 2,5 h juoksu Vauhtisammakon järjestämänä ja 31.1 Spartan gearin järjestämä toiminnallisen harjoittelun ja hyvinvoinnin seminaari. Jos vaikka näihin tapahtumiin mennessä olisin parantunut tästä köhästä.

Mitäs suunnitelmia teillä on tammikuulle? Oletteko enemmän ex tempore ihmisiä vai teettekö tekin pitkn tähtäimen suunnitelmia? :)

Juoksemisen kaipuu

Haluaisin jo juoksemaan. Kaipaan ihania lenkkipolkujani. Haluan tuntea viiman kasvoilla juostessa kovaa. Koirakin kovasti odottaa lenkille pääsyä.En ole päässyt lenkille moneen viikkoon,ainakaan kolmeen viikkoon. Kiitos ensiksi selkäkivun ja siihen perään tullen flunssan josta en vieläkään ole parantunut. (Alkaa pää kohta lahoamaan) Eikä kaipuutani juoksemiseen auta yhtään se,että muut innokkaat bloggarit postaavat juttuja treeneistään. Mä olen kateellinen. (Tuntuu,etten ole postannut juuri mitään treeniin liittyen pitkään aikaan)

En siis ole lopettanut juoksemista vaikka en ole siitä hetkeen hehkuttanut. En vain ole päässyt lenkille joten ei ole kertakaikkiaan ollut mitään raportoitavaa siltä saralta. Lupaan, että hehkutan yhden postauksen verran kun seuraavaksi pääsen lenkille.:D

Maratonia varten pitäisi kyllä aloittaa treenaaminen... Alkaa jo hieman pelottamaan milloinkohan tosissaan pääsen aloittamaan. Olen jo katsellut sillä silmällä juoksutapahtumia mutta en ole uskaltanut ilmoittautua kuin Tallinnan maratoniin. Pelkään niin, että jää juoksu väliin jos ilmoittauduin liian ajoissa kuten kävi viime vuonna Ruisrääkin kanssa kun olin enterorokossa.

Tässä kuitenkin viime vuodelta upeita muistoja juoksemiseen liittyen. :)

Vuoden 2015 haasteet, tulevat tavoitteet ja lupaukset

kuva

Se olisi vuosi 2015 .Uusi vuosi tuo toivottavasti mukanaan muutakin uutta kuin uuden työn. :) Suurimmat haaveet tänä vuonna liittyvät treenaamiseen ja painonpudotukseen. Tähtään taas askeleen lähemmäksi unelmieni kroppaa ja kohti itsevarmempaa minää. Juoksu on lähellä sydäntä ja toivottavasti saan tänä vuonna juosta entistä enemmän, nauttia siitä ja rikkoa omia ennätyksiä.

Tänä vuonna osallistun useampaan haasteeseen ihan silkasta uteliaisuudesta. 

1. Haaste olla 100 päivää ilman alkoholia. Käy sinäkin osallistumassa haasteeseen täällä.  Tämä on varmaan kaikista haasteista helpoin minulle.

2. Haaste: 2-3 litraa päivässä on Facebookissa liikkuva haaste. Olen taas laiskistunut veden juonnin suhteen ja on aika petrata. Eihän haaste itsestään pistä minua juomaan enemmän vaan kyllä se on ihan itse täytettävä lasi ja juotava. :D Toivon tältä haasteelta lähinnä motivaatiota lisää veden juontiin.

3. Vähäsokerinen tammikuu  on sekin Facebook-haaste.  Tämän haasteetn otin vastaan koska lipsuminen herkutteluiden suhteen on mennyt överiksi ja on aika skarpata. Koko joulukuu on mennyt herkutellen ja tunsin kuinka housun napit kiristyivät, vatsa turposi,naamaan ilmestyi näpyt ja turvotus. Ei kovin hyvä fiilis siis. Tästä haasteesta on hyötyä kun meinaa pudottaa painoa.

Sitten tavoitteisiin joita varmasti keksin lisää vuoden aikana mutta tässä ne jotka nyt tällä hetkellä on mielessä.Tänä vuonna asetan itselleni konkreettiset tavoitteet jos ne sillä tapaa olisi helpompi toteuttaa. Ainakin on helpompi joulukuussa surkutella sitten häviötä ellen päässyt tavoitteisiin. :D

1. Tavoitteena on juosta maraton. Olen ilmoittautunut syyskuussa järjestettävään Tallinnan maratoniin jonne mennään yhdessä mieheni kansa. Kuinka romanttista.:D

2. Ainakin yhden ellei kaksi puolikasta maratonia olisi kiva juosta vuoden sisällä. 

3. Haluan osallistua koirajuoksukisoihin. 

4. Aion saada painon vielä putoamaan lisää. Toiset 10 kiloa olisi mahtavaa mutta 5 kiloakin olisi tyydyttävä tavoite. 

5. Tavoitteena olisi juosta 3-4 lenkkiä viikossa.

6. Tutustua uusiin lajeihin vuoden aikana. 

7. Aloittaa tankotanssikurssi.


Haluan myös luvata asioita perheelleni.

Lupaan olla enemmän läsnä kaikessa tekemisessä.  Haluan, että tehdään enemmän asioita ihan perheenä. Yritän ottaa rennommin enkä raivostu sotkusta (lopetan jatkuvan siivoamisen). Haluan tehdä enemmän asioita lasten kanssa. Viime vuonna kesällä tehdyt reissut lasten kanssa oli ihan huippu hauskoja.  Mikä olisi ihan parasta niin saada enemmän yhteistä aikaa mieheni kanssa.

Mitä tavoitteita te olette asettaneet tälle vuodelle? Oletteko lähteneet mukaan haasteisiin?  Teittekö uudenvuoden lupauksia? :)

Loppuvuosi 2014

Jatketaan sitten kohti loppuvuotta joka on ollut enemmän juoksupainotteinen. Olen rikkonut juoksussa ennätykset matkassa, ajassa ja nopeudessa.  On ollut ihan huikeeta seurata omaa edistymistä ja siihenhän tämä blogi on ollut hyvä. Sport tracker kulkee mukana lenkeillä joten sieltäkin on helppo katsoa lenkkien määrää,pituutta,aikaa ja nopeutta.

Heinäkuussa motivaatio ruuan suhteen on ollut löysähkö. Herkkuja on uponnut mutta juoksun innostamana ei paino ole noussut .Kävin myös tutkailemassa juosten tämän lähitienoon luontopolkuja. Kangenmiekan kierroksesta voi lukea täältä. Juoksin heinäkuun helteissä ensimmäisen pitkän lenkkini (18,6 km) aikaan 2h 14 minuuttia vauhdilla 7,12 min/km.  Voitte kuvitella sen voittaja fiiliksen kun pääsin kotiin tuon lenkin jälkeen.  Tuosta pitkästä matkasta löytyy postaus täältä. 

Heinäkuussa juhlittiin Ruisrockissa ja käytiin myös korkeasaaressa josta voit lukea täältä. En ollut käynyt pitkään aikaan tuolla ja se oli ihan hauska reissu lasten kanssa.  Paino oli heinäkuuhun mennessä tippunut 10 kiloa alkuvuodesta. Jippii! 

 

Elokuussa nautiskelin ystävien seurasta ja käytiin Turussa Gangut Regatassa. Sonera tarjosi ilmaisen reissun Särkänniemeen joten pitihän sielläkin sitten käydä. Lisää kuvia reissusta täällä. Seuraavana päivänä oli vuorossa yksi pelottavimmista kokemuksista nimittäin puolikkaan juokseminen. Jännitys oli ihan älytön. Eihän se ollut kuin juoksukisa,mutta pelkäsin pääsenkö hengissä maaliin. Enhän ollut koskaan noin pitkää matkaa juossut.  Maaliin pääsin ajassa 2h 31min ja fiiliksistä voi lukea täältä.

 

 

Syyskuu alkoi Il Divon konsertilla. Oi mitkä ihanuudet. :) Juoksussa otin uuden suuntauksen ja lähdin mukaan Vauhtisammakon juoksukouluun. Siitä lisää täällä.

Lokakuussa lähti juoksemisen kanssa kilometrit ihan lapasesta Vauhtisammakon juoksukoulun järjestämissä ultralenkeillä. Miniultra oli kestoltaan 4 tuntia ja sinä aikana itse juoksin 27,5 km ja ajallisesti 3h 2min. Koko neljän tunnin aikana mukana kulkee auto joka jokainen vuorollaan ajaa 1 kilometrin matkan ja kyytiin saa hypätä kun siltä tuntuu. Koirani Claudian käytiin epävirallisissa koirajuoksun Sm-kisoissa kokeilemassa miltä juoksu tuntuu. Näissä valjakkokisoihin yhdistetyissä kisoissa oli ihan mieletön tunnelma. Siitä lisää täällä. Lokakuun aikana olin ollut innokas juoksija ja lenkkejä oli kertynyt 9.

Marraskuussa metsästettiin taas ennätysmatkaa ja aikaa juoksussa. 5h kestävä ultra oli vuorossa jonka aikana juoksin vähän päälle 33 kilometriä. Ihan uusi ennätys. :) Siirryin takaisin ambulanssiin töihin ja innostuin taas salilla käymisestä.  Salitreenaamisesta juttua täällä. Kävin myös Roxeten konsertissa josta juttua täällä. Myös uusia perheenjäseniä saatiin marraskuussa joista juttua täällä.

Joulukuu tuo vuoden viimeinen kuu on mennyt enemmän tai vähemmän sairastellessa mikä on ollut todella raivostuttavaa. Kerroin teille vuoden aikana tapahtuneesta ulkonäkömuutoksesta täällä.  12 kiloa laihempana on helppo hymyillä.

Salipainotteinen viikko

Mä olen vähän sellainen tuuliviiri. Tykkään rutiineista mutta aina välillä poikkean niistä. Mä innostun helposti ja jään myös helposti koukkuun.

Kuten moni blogissani vieraillut lukija on huomannut niin olen innostunut juoksemisesta. Olen juossut koko kevään,kesän ja syksyn. Välillä aina käynyt salilla hyvinkin innostuneena ja palannut taas juoksun pariin. Nyt on taas salikausi meneillään ja olen innosta vähintäänkin soikeena. Viimeisen viikon aikana sain käytyä neljä kertaa salilla ja yhden kerran kävin juoksemassa. Juoksun jälkeen oli kyllä taas niin hyvä olo,että oikein harmittaa etten ehtinyt usempaa kertaa lenkkipolulle.

Stressi ja murheet on hyvä purkaa salilla ja juokseminen toimii myös mulla paineen purkautumis keinona. Kunhan pääsee tekemään jotain kovin ja volyymit täysillä niin mä olen hiljaa ja teen. Juokseminen toimii ehkä vielä paremmin kuin mikään muu liikuntalaji. Juoksun aiheuttama endorfiiniryöppy on jotain sellaista mitä jokaisen pitäisi kokea. Sitä on vaikea selittää sellaiselle joka vihaa juoksua ja jolla on niin kovat ennakkoasenteet juoksua kohtaan,ettei missään nimessä lähtisi lenkille. Muunmuassa mun veli kuuluu tähän kategoriaan.:D

Tiedättekö mitä? Mun leuanvetohaaste etenee. Mä saan jo vedettyä muutaman ilman mitään apuvälineitä (kuminauhaa siis). Oon niin ylpeä itsestäni. Joskus kannattaa vain yrittää vaikka kuinka mahdottomalta joku asia tuntuu. Oletteko te lähteneet tekemään jotain asiaa ihan nollasta? Miltä tuntui saada?:)

Ensi vuonna voin ja aion keskittyä muuhunkin kuin saliin monestakin syystä mutta suurin syy on se,että mun jäsenyys SatsElixiassa päättyy joulukuun viimeisenä päivänä.  Mikä ihana tekosyy keksiä kaikkea muuta tekemistä. :D Koska joka vuosi tuo tullessaan jotain uutta niin ensi vuonnakin toivon mukaan saan kokea kaikkea uutta ja mieluisaa.  Mitäs teillä lukijoilla on suunnitelmissa tulevalle vuodelle? :)

Tammikuun kujeet ja uusimmat kuulumiset

Tiedättekö sen  tunteen kun ei malta odottaa, että pääsee läppärin kimppuun ja kirjoittamaan postausta? Mulla on mielessä niin paljon kaikkea kivaa mitä tammikuu tuo tullessaan,etten malttaisia odottaa edes vuoden vaihtuvan. Voisin hypätä tammikuuhun heti tai ehkäpä heti joulupäivänä. Pitäähän jouluruokia sentään päästä maistamaan.

Tammikuussa pääsen kokeilemaan liikunnan eri lajeja ja olen enemmän kuin innoissani.En tiedä mikä sana kuvailisi mun innostusta koska mä lähinnä olen räjähdyspisteessä innostukseni kanssa.  Eilen ilmoittauduttiin kaverini kanssa tankotanssin alkeiskurssille. Ehkä siistein juttu koko tammikuussa uuden työn lisäksi. Sitten mennään mieheni kanssa (kerrankin yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä) yhdeksi lauantai päiväksi treenaamaan triathlonia varten tai kai se on lähinnä tutustumista lajiin mutta oletan,että siellä myös treenataan. Mies on enemmän innostunut tuosta mutta mielenkiinnosta ängen mukaan.:D  Joogasta kerroinkin jo aiemmassa postauksessa jonka voi lukea täältä . Jotta lajikokeilut ei jäisi tähän niin ilmottauduin tammikuussa pidettävään Spartan Gearin toiminnallisen harjoittelun ja hyvinvoinnin seminaariin jossa tosiaan päästään treenaamaan kahvakuulailua ja toiminnallisia juttuja. Odotan tuota seminaaria jo ihan sen takia, että ihana Eevsku (Eveliina Tistelgren) tulee olemaan siellä. Hänen iloisuuden ja positiivisen elämänasenteen kun omaisi.

Milloin muulloinkaan kun tammikuussa on hyvä aloittaa rasvojen kiristys kropasta. Niitä kertyy saletisti lisää joulukuussa joten ne ja muutama muu kilo saisi häipyä minusta ennen kesää. Mitään mega laihista en ole aloittamassa vaan lähinnä kiinteytystä ja kohti parempaa juoksukuntoa.

Kaiken tämän kruunaa myös tammikuun puolessa välissä alkava uusi työ. :)

Käytiin tänään aamulla Claudian kanssa juoksemassa ja jumaleisson, että oli liukasta. Nastoilla varustetut lenkkarit olis ollut kova sana. Kovin pitkää lenkkiä ei olisi pystynyt tekemään koska jalat ja varsinkin reidet oli koetuksella kun joutui jännittämään joka juoksu askeleella. Seitsemän kilsaa saatiin loppusaldoksi ja se oli ihan riittävä tuohon keliin.  Lenkillä törmättiin toiseenkin koirajuoksijaan mikä on aika outo näky täällä korvessa kun asuu.:D

Törmäsin postaukseen jossa aitajuoksija Noora kertoo väärän näköisestä urheilijan vartalosta.  Aika mielenkiintoista. Täältä voit lukea tuon postauksen. Mitä ajatuksia tuo herättää teissä?

Reenii,reenii

Töissä taas kuten huomaa.:D Salilla käyty heti aamusta rehkimässä ja loppuvuorokauden voikin ottaa rennosti. Koska tuolla salilla saa melkeinpä aina olla yksin niin sain taas ihan rauhassa treenailla. Tein keväällä saamani Bodycampin Bikini fitness yläkroppatreenin. Ohjelma on nelijakoinen joten sen toteuttaminen töissä suht helppoa. Tulopäivänä kädet,selkä ja rinta. Lähtöpäivän aamuna (tarkoittaa siis 6.30 salille menemistä) jalat,vatsa ja peppu.  Viikon aikana on about pari työvuoroa joten viikossa saa hyvin tehtyä tuon nelijakoisen. Varsinkin nyt kun on aika ajoin huonot juoksukelit niin pystyy keskittymään salitreeniin enemmän. Kesällä taas on mukavampi juosta kun tuskailla salilla.:) 

Kädet tutisee joten kai se on merkki siitä,että treeni on kohdistunut oikeisiin paikkoihin. Sain jopa vedettyä pari leukaa.Vuhuu! Pelkäsin kyllä kuminauhan katkeavan koska sitä ei kyllä ollu siihen tarkoitettu mutta toimii kun on varovainen. Olis ollu kiva selittää kollegalle miksi mulla on punainen naama kun kuminauha olisi lävähtänyt siihen poikki mennessään.:D Mutta joo kaikkea sitä pitää kokeilla ja leanvedot kuului päivän ohjelmaan.

Huomenna sitten vuorossa jalat,vatsa ja peppu. Eilisen lenkin jäljiltä oikean puolen lonkka on hieman arka. Olen varmaan jännittänyt sitä juostessa siellä loskan seassa tai sitten vaan oli rankkaa juosta pitkästä aikaa. Kroppa oli jo tottunut löysäilyyn.:D

Mites muiden sunnuntai on sujunut?

Mitä hyvä kunto merkitsee?

Miten sä määrittelet hyvän kunnon? Onko se sitä, että on timmi kroppa? Vai tarkoittaako hyvä kunto sitä, että jaksaa juosta maratonin tai vetää kolme jumppaa putkeen? Voiko hyvän kunnon omaavalla ihmisellä olla lihaksikas vartalo?

Itse sanoisin, että hyvällä kunnolla voidaan tarkoittaa sekä sitä, että jaksaa juosta vaikka 15 kilsan lenkin tai, että jaksaa tehdä salilla isoilla painoilla. Hyvä kunto kun voi tarkoitta sekä lihaskuntoa, että aerobista.

Lueskelin Uuden kuntoilijaan käsikirjaa jossa oli otsikko "Mistä hyvä kunto koostuu?"  Kirja kertoo hyvän kunnon koostuvan palasista.  Palaset ovat kehonkoostumus, liikkuvuus,kestävyys ja lihaskunto.  Tämä oli taas hyvä muistutus itselle siitä kuinka putkinäköisesti ajattelen hyvää kuntoa.  Kun nuo palaset jaetaan vielä pienempiin osiin niin on paletti koossa.

Hyvä kunto voi tarkoittaa liikkujalle ihan vaikka vaan virkeänä olemista ja yleistä jaksamista. Itsekin tiedostan sen, että kun liikkuu niin jaksaa paremmin muissakin elämän osa-alueissa.  Huonokuntoinen on väsynyt tai mahdollisesti kärsii masennuksen kaltaisista oireista ihan vain siksi,ettei tee mitään fyysisesti raskasta - KOSKAAN.

Hyvän kunnon saa liikkumalla monipuolisesti ja lepäämällä tarpeeksi. Yksipuolinen liikunta altistaa rasitusvammoille ja  voi helposti ylikuormittaa kroppaa. Monipuolisesta treenaamisesta saa itse enemmän irti. Mieli pysyy korkealla ja motivaatio jatkuu. Kroppa saa monipuolisen liikunnan johdosta treeniä kaikkialle (riippuu toki mitä harrastaa). Osa kroppaa saa levättyä toisen osan ollessa liikkeessä.

Simple as that. :)