Lenkille lompsis

Eilen sai kyllä kaivaa hyvin kauan motivaatiota lenkille lähtöön. Keli oli mitä kamalin sillä tihkutti vettä ja kävelytiet oli ihan loskassa. Not nice! Väsyttikin eikä millään vaan olisi jaksanut tehdä mitään. Puol 7 maissa illalla sitten päätin,että ei auta kuin oikeasti napata koira mukaan autoon ja menoksi. Tähän aikaan vuodesta on pakko ajella ns. keskustaan koska meidän talon lähettyvillä ei ole katuvalaistusta ja mä en otsalampun varjolla lähde pihalle juoksemaan. Matkalla keskustaan eli noin 5 kilometrin ajan vasemmasta jalasta veti suonta ja miettisin,että pitääkö vaan suosiolla lähteä takaisin kotiin.  Perille päästyäni nappasin koiran pihalle ja lähdettiin juoksemaan. Voi sitä tahmeuden määrää. Mihin mun kunto on hävinnyt?? Jalat ei vaan liikkuneet mihinkään ja ensimmäiset kolme kilometriä oli täyttä tuskaa.Jatkuvasti mietin kääntymistä takaisin ja suoraan sanottuna otti päähän. Sitkeästi vedin kuitenkin sen 6,6 kilometrin lenkin.

Se mikä sai lähtemään lenkille oli uudet treenihousut.  Tilasin Brandalta nämä älyttömän värikkäät housut jotka kyllä saavat hymyilemään vaikka sataisi pikku ukkoja ulkona. Ensinnäkin Brandan valikoimissa on toinen toistaan ihanempia housuja ja oli todella vaikeaa valita vain yhdet. Päädyin näihin housuihin siksi, että ne sopivat kirkkaan oranssin juoksutakkini kanssa. Tykkään välillä pitää juostessa muitakin kuin perus mustia juoksutrikoita. Pitäähän sitä naisellinen olla lenkilläkin. :) *Postaus toteutettu yhteistyönä Brandan kanssa*

Mitäs tykkäätte uusista housuista? Suositteko mieluummin  treenatessa värikkäitä vaatteita vai perus mustia/yksivärisiä? :)

Loppuvuosi 2014

Jatketaan sitten kohti loppuvuotta joka on ollut enemmän juoksupainotteinen. Olen rikkonut juoksussa ennätykset matkassa, ajassa ja nopeudessa.  On ollut ihan huikeeta seurata omaa edistymistä ja siihenhän tämä blogi on ollut hyvä. Sport tracker kulkee mukana lenkeillä joten sieltäkin on helppo katsoa lenkkien määrää,pituutta,aikaa ja nopeutta.

Heinäkuussa motivaatio ruuan suhteen on ollut löysähkö. Herkkuja on uponnut mutta juoksun innostamana ei paino ole noussut .Kävin myös tutkailemassa juosten tämän lähitienoon luontopolkuja. Kangenmiekan kierroksesta voi lukea täältä. Juoksin heinäkuun helteissä ensimmäisen pitkän lenkkini (18,6 km) aikaan 2h 14 minuuttia vauhdilla 7,12 min/km.  Voitte kuvitella sen voittaja fiiliksen kun pääsin kotiin tuon lenkin jälkeen.  Tuosta pitkästä matkasta löytyy postaus täältä. 

Heinäkuussa juhlittiin Ruisrockissa ja käytiin myös korkeasaaressa josta voit lukea täältä. En ollut käynyt pitkään aikaan tuolla ja se oli ihan hauska reissu lasten kanssa.  Paino oli heinäkuuhun mennessä tippunut 10 kiloa alkuvuodesta. Jippii! 

 

Elokuussa nautiskelin ystävien seurasta ja käytiin Turussa Gangut Regatassa. Sonera tarjosi ilmaisen reissun Särkänniemeen joten pitihän sielläkin sitten käydä. Lisää kuvia reissusta täällä. Seuraavana päivänä oli vuorossa yksi pelottavimmista kokemuksista nimittäin puolikkaan juokseminen. Jännitys oli ihan älytön. Eihän se ollut kuin juoksukisa,mutta pelkäsin pääsenkö hengissä maaliin. Enhän ollut koskaan noin pitkää matkaa juossut.  Maaliin pääsin ajassa 2h 31min ja fiiliksistä voi lukea täältä.

 

 

Syyskuu alkoi Il Divon konsertilla. Oi mitkä ihanuudet. :) Juoksussa otin uuden suuntauksen ja lähdin mukaan Vauhtisammakon juoksukouluun. Siitä lisää täällä.

Lokakuussa lähti juoksemisen kanssa kilometrit ihan lapasesta Vauhtisammakon juoksukoulun järjestämissä ultralenkeillä. Miniultra oli kestoltaan 4 tuntia ja sinä aikana itse juoksin 27,5 km ja ajallisesti 3h 2min. Koko neljän tunnin aikana mukana kulkee auto joka jokainen vuorollaan ajaa 1 kilometrin matkan ja kyytiin saa hypätä kun siltä tuntuu. Koirani Claudian käytiin epävirallisissa koirajuoksun Sm-kisoissa kokeilemassa miltä juoksu tuntuu. Näissä valjakkokisoihin yhdistetyissä kisoissa oli ihan mieletön tunnelma. Siitä lisää täällä. Lokakuun aikana olin ollut innokas juoksija ja lenkkejä oli kertynyt 9.

Marraskuussa metsästettiin taas ennätysmatkaa ja aikaa juoksussa. 5h kestävä ultra oli vuorossa jonka aikana juoksin vähän päälle 33 kilometriä. Ihan uusi ennätys. :) Siirryin takaisin ambulanssiin töihin ja innostuin taas salilla käymisestä.  Salitreenaamisesta juttua täällä. Kävin myös Roxeten konsertissa josta juttua täällä. Myös uusia perheenjäseniä saatiin marraskuussa joista juttua täällä.

Joulukuu tuo vuoden viimeinen kuu on mennyt enemmän tai vähemmän sairastellessa mikä on ollut todella raivostuttavaa. Kerroin teille vuoden aikana tapahtuneesta ulkonäkömuutoksesta täällä.  12 kiloa laihempana on helppo hymyillä.

Tammikuun kujeet ja uusimmat kuulumiset

Tiedättekö sen  tunteen kun ei malta odottaa, että pääsee läppärin kimppuun ja kirjoittamaan postausta? Mulla on mielessä niin paljon kaikkea kivaa mitä tammikuu tuo tullessaan,etten malttaisia odottaa edes vuoden vaihtuvan. Voisin hypätä tammikuuhun heti tai ehkäpä heti joulupäivänä. Pitäähän jouluruokia sentään päästä maistamaan.

Tammikuussa pääsen kokeilemaan liikunnan eri lajeja ja olen enemmän kuin innoissani.En tiedä mikä sana kuvailisi mun innostusta koska mä lähinnä olen räjähdyspisteessä innostukseni kanssa.  Eilen ilmoittauduttiin kaverini kanssa tankotanssin alkeiskurssille. Ehkä siistein juttu koko tammikuussa uuden työn lisäksi. Sitten mennään mieheni kanssa (kerrankin yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä) yhdeksi lauantai päiväksi treenaamaan triathlonia varten tai kai se on lähinnä tutustumista lajiin mutta oletan,että siellä myös treenataan. Mies on enemmän innostunut tuosta mutta mielenkiinnosta ängen mukaan.:D  Joogasta kerroinkin jo aiemmassa postauksessa jonka voi lukea täältä . Jotta lajikokeilut ei jäisi tähän niin ilmottauduin tammikuussa pidettävään Spartan Gearin toiminnallisen harjoittelun ja hyvinvoinnin seminaariin jossa tosiaan päästään treenaamaan kahvakuulailua ja toiminnallisia juttuja. Odotan tuota seminaaria jo ihan sen takia, että ihana Eevsku (Eveliina Tistelgren) tulee olemaan siellä. Hänen iloisuuden ja positiivisen elämänasenteen kun omaisi.

Milloin muulloinkaan kun tammikuussa on hyvä aloittaa rasvojen kiristys kropasta. Niitä kertyy saletisti lisää joulukuussa joten ne ja muutama muu kilo saisi häipyä minusta ennen kesää. Mitään mega laihista en ole aloittamassa vaan lähinnä kiinteytystä ja kohti parempaa juoksukuntoa.

Kaiken tämän kruunaa myös tammikuun puolessa välissä alkava uusi työ. :)

Käytiin tänään aamulla Claudian kanssa juoksemassa ja jumaleisson, että oli liukasta. Nastoilla varustetut lenkkarit olis ollut kova sana. Kovin pitkää lenkkiä ei olisi pystynyt tekemään koska jalat ja varsinkin reidet oli koetuksella kun joutui jännittämään joka juoksu askeleella. Seitsemän kilsaa saatiin loppusaldoksi ja se oli ihan riittävä tuohon keliin.  Lenkillä törmättiin toiseenkin koirajuoksijaan mikä on aika outo näky täällä korvessa kun asuu.:D

Törmäsin postaukseen jossa aitajuoksija Noora kertoo väärän näköisestä urheilijan vartalosta.  Aika mielenkiintoista. Täältä voit lukea tuon postauksen. Mitä ajatuksia tuo herättää teissä?

Voi tsiisus mikä keli

Tuntuu etten ole ikuisuuksiin käynyt pihalla tai olen mutta lähinnä hypännyt auton kyytiin ja autosta pois perille päästyäni. Ihmekös on ollut nuutunut olo viime päivinä. Vielä kun siihen yhdistää epäterveelliset ruokailut (olen ottanut taas vähän liian rennon otteen ) niin voila, fiilis on kaikkea muuta kuin reipas.

Sadepäivät ja aamuinen lumisade sai haukkomaan henkeä.Ei minään päivänä voi olla kaunis keli kun mulla olisi aikaa ulkoiluun. Muksujen ja miehen mentyä päikkäreille päätin uhmata loskaset tiet ja lähdettiin Claudian kanssa juoksemaan. Sukat kastui heti kun astuin ulos ovesta.:( Aura-auto onneksi ajoi juuri meidän pihan ohi kun oltiin vasta lähdössä joten ei tarvinnut odotella kastuvansa läpimäräksi lenkin aikana.:D  Jos loskaa otetaan huomioon niin keli oli upea.

Käytiin meidän perus kympin lenkki tai himpun alle siitä tulee mutta kuka niitä muutamia metrejä laskee.:D Kyllä lenkki meni taas niin puuskuttaessa. Tuntui kuin olisin ollut ensimmäistä lenkkiä vetämässä pariin vuoteen vaikka taitaa siitä ihan kunnon lenkistä olla yli pari viikkoa aikaa. Sairastelut ja kiire on vieneet voiton viime viikkoina. 

Lenkistä jäi niin mahtava fiilis,että haluan äkkiä lenkille uudestaan. Tätä endorfiiniryöppyä mä olin kaivannut. Kunhan vaan sää olisi edes hieman armollisempi ja pitäisi vaikka lumen hetken maassa eikä kaataisi jatkuvasti vettä niskaan. Tykkään juoksemisesta mutta en niin paljon, että lähtisin sateessa. Täällä korvessa kun asuu missä ei ole minkään valtakunnan katuvalaistusta niin aika rajatut on ajat milloin lenkille viitsii lähteä. Mä en nimittäin myöskään tykkää juosta pimeässä otsalampun turvin. Mä oon nössö.Myönnän! Mutta vähän väliä luen jostain lehdestä, että milloin on nähty karhu tai susia niin ei mua ihan hirveästi nappaa mennä ulos pimeässä.  Jään odottelemaan kevättä ja valoisampia iltoja.:)

Canicross eli koirajuoksu

Haluan kertoa teille harrastuksestani eli koirajuoksusta. Koirajuoksussa siis juostaan koiran kanssa. Simple as that. :) 

Koirajuoksu, jota kansainvälisesti kutsutaan termillä “canicross” tulee Euroopasta. “Cross” sanalla viitataan maastoon (cross country) ja ”canicross” on liikkumista maastossa koiran kanssa.

Sääntönumero 1. Kunnon varusteet. Ethän sinäkään lähtisi huonoilla lenkkareilla juoksemaan tai rikkinäisillä verkkareilla salille joten panosta kunnon varusteisiin myös koiralle. Hyvillä ja oikeilla varusteilla vältytään loukkaantumisilta. 

Koiran kanssa kannattaa käydä sovittamassa valjaita jos haluaa pelata varman päälle. Toki valjaita saa tilata netistäkin mutta kaikki valjas mallit eivät välttämättä sovellu juuri sille sinun koirallesi. Kävin itse dallumme kanssa serkkuni luona sovittamassa varmaan kymmentä eri valjasta mutta mikään ei sopinut. Joukossa oli eri merkkisiä, lyhyitä, pitkiä, uroksille ja nartuille suunnattuja.  Kysyin Facebookin dallu-sivulla, että mitä valjaita he käyttävät ja sain useita vastauksia. Suurimmalla osalla oli käytössä Zero dc:t ja tämän takia uskalsin tilata ne toki tietäen, että nekään ei välttämättä sovi. Dallu on vaikea rotu siinä mielessä, että rinta on leveä mutta kroppa taas pitkä.  Kävi kuitenkin hyvä tuuri, sillä Zero dc:t sopi myös meidän dallulle. Merkkejä on paljon erilaisia ja erimallisille koirille suunnattuja joten kannattaa kysellä saman rodun tai saman rotutyypin omistajilta vinkkejä jos lähistöllä ei ole hyvää lemmikkieläinliikettä. Valjaisiin kannattaa panostaa koska huonosti sopivat valjaat voivat hiertää tai painaa vedossa väärään paikkaan jolloin koira ei halua juosta.

Perus marketeista kuten Prismastakin löytyy valjaita ja juoksuun tarvittavat muutkin varusteet kuten juoksuvyö joka on aika oleellinen varuste.  Haluan, että tiedätte – juoksuvyölläkin on paljon merkitystä.  Me ostettiin ensimmäiset valjaat sekä juoksuvyö Puuilosta. Ne olivat edulliset ja näytti päällisin puolin hyvältä. Käytiin miehen kanssa kummatkin dallun kanssa lenkillä niillä ja tuntui ihan hyvältä kunnes pääsin kokeilemaan toisenlaista juoksuvyötä. Oli kyllä niin erilaista vetää juoksuvyöllä jossa on jalkaremmit. En tajunnut edes kuinka ärsyttävää oli juosta sellaisella perusvyöllä joka vedetään kiinni lantiolle. Se nousi jatkuvasti juostessa ja sai vetää takaisin alas. Huonossa vyössä myös veto on koko ajan selässä koska vyö ei pysynyt alhaalla. Juoksuinto koiran kanssa nousi potenssiin kymmenen kun sain lainaksi tuon juoksuvyön remmeillä.  Kun olimme Jämillä koirajuoksukisoissa niin ostin oman juoksuvyön remmeillä mutta astetta uudemman malliset. Ne ovat vähän niin kuin verkkohousut jotka vedetään jalkaan. Niissä vasta onkin hyvä juosta. Veto tuntuu pelkästään pakaran seudulla eikä selässä kuten ensimmäisessä juoksuvyössä. Joten panostakaa laatuun. Huonoilla varusteilla motivaatio laskee yhtä nopeasti kuin alkoikin. 

Juoksuvyöhön kuuluu vyön lisäksi vetonaru jossa juoksija ja koira ovat kiinni toisissaan. Näitäkin on erilaisia ja eripituisia. Itse suosin suht lyhyttä vetonarua koska silloin veto pysyy koko ajan eikä vetonaru roiku maassa jos koira ei jaksakaan juosta edellä. Kokeilin pidempääkin vetonarua mutta se oli jatkuvasti solmussa koiran tai omissa jaloissa. 

Jos mielii kilpailemaan niin varusteisiin on määritetty joitakin tarkennuksia. Muunmuassa vetovyön tulee olla selästä vähintään 7cm korkea ja siinä pitää olla nopeasti irrotettavissa oleva kiinnityssysteemi. Ostamassani vetovyössä vetonaru on tosi helposti irrotettavissa. Vetonarun pituus saa olla maksimissaan 2,5 metriä venyttämättömänä.

Koiran kanssa juoksemisen etu on siinä, että jos koira oikeasti vetää vetonaru kireänä niin se tarkoittaa sitä, että sinä tulet perässä yhtä kovaa vauhtia. Koira pitää vetotahtia yllä ja sinä taistelet takana pysyäksesi perässä. Jos olet luovuttamassa niin koira vetää silti samaa tahtia sinua perässä.  Koiran kanssa pystyy juoksemaan kovaa mutta vastaavasti jos on sen luonteinen koira joka hiljaa juoksee vierelläsi ja se sopii paremmin sinun tahtiisi niin hyvä. Näin sen kuuluukin mennä. Jos et jaksa vielä juosta pitkiä matkoja tai kovaa niin aloita juoksemalla yksin- ilman koiraa. Näin saat varmuutta oman juoksemiseen ja saat omaa kuntoa kohoamaan. Jos tiedät jo valmiiksi että koirasi ei välttämättä vedä niin ota koira mukaan lenkille ja vedätte omaan tahtiin. Kukaan tai mikään ei pakota juoksemaan henki hieverissä- paitsi jos matkalla törmää karhuun. 

Muistin virkistämiseksi:

Pitäkää koiran kanssa hauskaa lenkillä.

Ei juoksemisen tarvitse olla vakavaa.

Nauttikaa yhdessä olemisesta.

Koira taatusti nauttii kun pääsee kunnon lenkille ja voin taata, että lenkin jälkeen sinunkin olosi on mahtava.

Susanna ja Claudia

I love running

Juoksua, juoksua,juoksua ja juoksua. :)

Maanantaina kävin koiran kanssa juoksemassa kivassa säässä kunnon lenkin.  Koiralla oli virtaa taas kuin pienessä kylässä ja itseäkin jo poltteli päästä lenkille vaikka lauantaina olin vetänyt ultralenkin.  Juoksuun vaan jää koukkuun ja se lenkin jälkeinen fiilis on ihan älyttömän hyvä. Suorastaan uskomaton.  Kirmattiin sellainen vähän alle 10 kilsan lenkki ja vajaa tunti kului aikaa. Oltaisiin oltu nopeamminkin perillä mutta oli pakko ottaa matkalla selfieitä metsän keskeltä.:D

Koiralla oli veto päällä koko lenkin. Välillä veti mua ihan  täpöllä kun itsellä vauhti olisi muuten hidastunut. Kyllä koirasta vaan on hyötyä!

Selfieitä (tai tässä tapauksessa #runfie ) ehti muutaman nappaamaan lenkin aikana. Nämähän on blogimaailmassa suorastaan pakollisia. Jos et ota selfietä,ei kukaan usko sun olleen lenkillä.:D

Jokatapauksessa lenkki sujui hyvin ja jopa paremmin kuin oletin. Oletin,että jalat olisi olleet enemmän jumissa. Ne palautuvat ainakin vielä todella hyvin. Katsotaan sitten kun tulee vanhemmaksi miten käy palautumisen.  Pakko kehua kuinka hyvän sään aikana käytiin juoksemassa. Nimittäin kun päästiin kotiin alkoi satamaan.  Kerrankin kävi tuuri.:)

Kilometrit haussa

Viime viikolla tuli taas hölköteltyä muutama kilometri ja vähän päällekin. Oli lyhyempiä lenkkejä ja vähän pidempikin. Yhteensä tuli juostua 39,09 kilometriä. Edelleenkin on kovin vaikeaa käydä palauttaville lenkeille. Tiedän,että ne palauttavat on ihan yhtä tärkeitä kuin nopeasti juostut lenkit mutta on vain vaikeaa hölkätä hitaasti ja yksinään en lähde kävelylle.Se on vain ihan älyttömän tylsää varsinkin nyt kun on päässyt juoksun makuun. Tänään kun tulin lenkiltä kotiin miettisin,että miksi hitossa mä en ole ennen käynyt juoksemassa. Siitä tulee niin hyvä fiilis jo juostessa ja vielä sen jälkeen mukava tunne jatkuu kotiin päästyään.Mä tykkään ja olen vihdoinkin löytänyt mun lajini.

Kyllä taas tuli todettua,että on huono asia asua maaseudulla jossa ei ole katuvaloja.Suorastaan ottaa päähän kun pitäisi heti töitten jälkeen ehtiä lenkille,että on valoisaa.  Aina kello on vähintään viisi ennen kuin pääsen minnekään ja tänäänkään ei kovin pitkään ollut valoisaa vaikka en pitkää lenkkiä juossutkaan. Mä pelkään pimeetä joten mua ei missään tapauksessa saa pihalle yksin eikä koiran kanssa juoksemaan otsalampun kanssa. Tuudittaudun siihen ajatukseen,että enää tämä viikko tätä ja sitten mä voin lähteä vaikka heti herättyäni lenkille. Pitkille lenkille voi lähteä jo päivällä lasten ollessa tarhassa ja miehen ollessa töissä. Mulla on nimittäin lomaa ja mä aion nauttia siitä ihan yksinään kotona. +Niin siistiä.:)

Tältä näytti viikko treenien osalta. Tämä viikkohan oli Vauhtisammakon juoksukoulusta lepoviikko joten siksi niitä treenejä ei tällä viikolla näy. Sunnuntaina tosin oli tuo miniultra joka oli Vauhtisammakon järjestämä.

Ma
Lepo

Ti
Lepo

Ke
Lepo

To
Koirajuoksu 7,19 km, 39 min, 483 kaloria, keskisyke 171, max syke 226 (en ihan usko tähän maxi sykkeeseen. :D )

Pe
Lepo

La
Koirajuoksu 4,4 km, 26 min, 315 kaloria, keskisyke 161,max syke 184

Su
Juoksu 27,50 km, 3h 2min,  2113 kaloria, keskisyke 168, max syke 193

Viime viikon reenailut

Tässäpä viime viikon treenisaldoa. Nyt en ole juuri muuta urheilua harrastanut kuin juoksua niin kuin viikon treeneistä näkyy.  My Asics juoksuohjelman mukaan olen pyrkinyt menemään tämän viikon, tosin nopeudet on olleet eri luokkaa kun ei aina pysty menemään niin hiljaa kuin mitä juoksuohjelmassa sanotaan. :)

maanantai
koirajuoksu 37 min 388kaloria (20%fat), max syke 193,keskisyke 161, 7 kilometriä

tiistai
Juoksu hidas 35 min 333 kaloria 35% fat, max syke 171, keskisyke 154,  5 kilometriä

keskiviikko
Juoksu hidas 54 min, 481 kaloria (40% fat ), max syke 173, keskisyke 148, 7 kilometriä

torstai
Lepo

perjantai
Lepo

lauantai
Koirajuoksun sm-kisat, 20 min 48 s, 276 kaloria (15% fat), max syke 197, keskisyke 182, 4,2 kilometriä

sunnuntai
Lepo

Huvittaa tuo koirajuoksun sm-kisojen keskisyke 182. Mä menikin kyllä niin täysillä,että välillä pelkäsin tajun menevän. Claudia ei juuri vetänyt joten ihan itse vedin vauhdin niin kovalle.  Matka oli lyhyt 4,2 km mutta kyllä se veto vaan koville otti. Kerron siitä lisää omassa postauksessa kunhan saan sen vaan valmiiksi. :)

Niin totisena ollaan.:D

+

SM-kulta haaveissa

Tulevana viikonloppuna lähden serkkuni avustajaksi valjakkoajojen SM-kisoihin Jämille. Kisat on sulamaan kisat eli rekien kanssa ei siellä mennä. Ilmoittautuneita on 160 mikä on ilmeisesti ihan huikea määrä näissä piireissä.


Samalla juostaan koirajuoksun sm-kisat jonne itseni ilmoitin ja vielä naisten kisaluokkaan. Ihan hullua eikö vain? En ole koskaan kisannut kyseisessä lajissa ja ekana ilmoittauduin SM-kisoihin. Noh tämä on tätä mun hulluutta. :D On siellä harrasteluokkakin mutta mä oon hullu ja lähden heti ekoissa kisoissa nolaamaan itseni totaalisesti.

SMMatkaan lähdetään jo perjantaina päivällä ja sunnuntaina palataan takaisin kotiin.  Karvapallomme Claudia lähtee mun juoksukaveriksi. Tämä viikonloppu ns. vapaalla tulee niin tarpeeseen. Oon ollut naisten puolukkapäivistä johtuen yber huonolla tuulella ja tarvitsen hengähdystä perheestä vaikka he ihania ovatkin. Joskus vain tarvitsee omaa aikaa kunnolla.  Lisää infoa viikonlopun retkestä luvassa viikonlopun jälkeen. :)

Viikon treenit

Maanantai
Rollercoaster xycling 55 min 505 kaloria (35% fat) max syke 185, keskisyke 148, lämpösyke 135

Tiistai
Juoksukoulu
intervalleja ja tekniikkaa 63 min 658kaloria ( 25% fat), max syke 197, keskisyke 161

Keskiviikko
Lepo

Torstai
Lepo

Perjantai
Yöviesti 4h 17 min, juoksua ja lihaskuntoa, 2514 kaloria (30% fat), max syke 196, keskisyke 155

Lauantai
Lepo

Sunnuntai
Koirajuoksu 39 min, 411 kaloria (20% fat), max syke 192, keskisyke 162


Tämä viikko on mennyt pitkästä aikaa kunnon treenien merkeissä. Torstaina olisi myös ollut juoksukoulun treenit mutta kärsin niin kovasta päänsärystä etten kyennyt lähtemään kotoota minnekään. :(  Treenimäärä on kuitenkin hyvä näinkin ja täytyy todeta, että vähään aikaan ei ole paikat olleet näin kipeät kuin mitä ne on perjantain yöviestin jälkeen. Ojentajat sattuu ihan vain oleillessakin. Vatsalihakset ei ole ollut näin kipeät sen jälkeen kun olen lapsia hankkinut.  Perjantaina ei tehty edes vatsalihaksia mutta jokin liike on sopivasti treenauttanut niitäkin kaiken muun ohella. Vasen polvi on ihan sökö. Kyllä sillä juosta pystyy mutta joka askel sattuu.  Kaaduin sen polven kanssa asfaltille kun toisen käden alta lipesi kahvakuula kun nostin toista kahvakuulaa toisella kädellä. Sen jälkeen polvi on vihoitellut ja nahkatkin on vähän rullalla.

Mun treenien syke tiedoilla ei kukaan tee mitään eikä ne varmaan ketään kiinnosta mutta kokosin ne tuohon mielenkiinnosta. Kiinnostavaa nähdä miten eri liikuntamuodoissa sykkeet vaihtelee. Tässä viikossa ei nyt paljon muuta ollut kuin juoksua mutta tulevilla viikoilla toivottavasti tuutte näkemään muutakin.

Juoksua tulen treenaamaan tämän loppu vuoden kohtalaisen paljon koska olen juoksukoulussa mukana ja se loppuu vasta joulukuun puolessa välissä. Sen lisäksi olen osallistumassa koirajuoksukisoihin ja pitäisi saada treenattua dallumme kanssa juoksua yhdessä. Koirajuoksun matka ei ole pitkä vain 4,2 km mutta se pitäisi pystyä juoksemaan KOVAA.  Vähän alle kuukausi on vielä aikaa treenata ja sitten se on enää menoa. :)