Blogini muuttaa uuteen osoitteeseen

Lyhyt väliaikatietopostaus missä mennään.

Blogini muuttaa kokonaan uuteen osoitteeseen.Tässä linkki uuteen. Blogini löytyy jatkossa nimellä Healthy style of living.  Ajatuksena oli alunperin vain vaihtaa blogin nimeä ja vähän tuunata mutta sotkettuani tarpeeksi totesin,että onkin helpompi vaihtaa blogin osoitetta ja aloittaa ns. alusta.  Laitan uudelleenohjauksen uuteen blogiin kunhan saan sen näkymään yleisesti.

Helppo juttu paisui siis kun pullataikina josta saa syyttää vain itseään!  Toivon,että blogin uusi ulkonäkö miellyttää myös teitä lukijoita sillä sen tekimiseen on kulunut yllättävän paljon aikaa vaikka kyse on ihan pikku seikoista. Muunmuassa bannerin tekoon kului pari päivää. Miten voi ollakin niin vaikeaa tehdä sellainen kun haluaa ja kaikki ohjelmat on sinua vastaan. Mieheni kanssa kun tarpeeksi kauan tapeltiin eri ohjelmien kanssa niin sain sellaisen bannerin jonka halusin. Ei ole elämä helppoa kun ei ole tietsanörtti.:D

Illalla jatkuu tuunaukset sillä nyt odotellaan vieraita ja päästään pääsiäisherkkujen kimppuun.:)

Muutoksen tuulia

Pääsiäisen aikana blogi kokee muutoksia ja mm. nimi vaihtuu. Nimenvaihdosta olen pohtinut jo jonkin aikaa koska koen, että nykyinen nimi on niin "kahlittu" tuohon laihduttamiseen. Haluan blogini pitävän sisällään enemmän hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä juttuja jotka eivät niinkään liity laihduttamiseen. Blogini tulee jatkossakin kertomaan minusta ja elämästäni. Suurin muutos liittyy siis nimen muutokseen mutta muuten blogi pysyy aika pitkälti saman henkisenä.  Toivottavasti lukijat pysyy silti edelleen matkassani mukana ja toivottavasti saan haalittua matkan aikana uusiakin lukijoita. :)

Hauskaa pääsiäistä!

Thankful

Joskus vain tulee tunne,että pakahtuu siitä kaikesta rakkaudesta ja onnellisuudesta.  Olen oikeasti hyvinkin kiitollinen siitä kuinka hyvin mulla pyyhkii tällä hetkellä. Olen aidosti todella onnellinen. Onhan niitä huonojakin päiviä toki mutta niinhän meillä kaikilla. Vaikka nyt eletään sitä mun pelkäämää perus arkea niin olen tyytyväinen elämääni just sellaisena kun se nyt on.  Eikö kuullostakin ällöttävän siirappimaiselta?:D  

Olen pitkään pelännyt sitä hetkeä kun joudutaan elämään arjessa eikä jatkuvasti tapahdukaan muutoksia tai ei olekaan mitään mitä odottaa. Ehkä tämä pelkoni on hävinnyt sitä myötä mitä vanhemmaksi on tullut. Olen aina tehnyt pitkän tähtäimen suunnitelmia ja tykkään jollain oudolla tavalla elää jatkuvassa kaaoksessa. Enkä tarkoita, että kämppä olisi kaaoksessa tai elämä vaan,että pieni kiire on mukavaa. Se,että kalenteri ammottaa koko viikon tyhjyyttä on ahdistavaa vaikka tekemistä silti aina riittää.  Kaikkea kuten kotiaskareita ei tule kirjattua kalenteriin.  Liian kiire taas vetää hermot kireiksi mutta se,että selviää hengissä ja saa kaiken tehtyä kiireestä huolimatta on mahtava tunne. Sovellan toki menoni niin,että perheellekin riittää aikaa. Tämän asian oppimiseen on mennyt aikaa kun on ennen perheentuloa saanut mennä miten haluaa. Elämä perheellisenä on kyllä yhtä menoa ja meininkiä pikku lasten kanssa joten tylsää hetkeä ei ole koskaan. :)

Mites muilla? Tykkäättekö perus arjesta? Millä saatte arkeen lisäpotkua jos kaipaatte sellaista?

Nuhanenänen

Pikaiset kuulumiset. Taas on päivät vierähtäneet kotona sairastupaa pidellen. Keskiviikkona oli pakko luovuttaa töissä kesken päivän ja lähteä kotiin sairastelemaan. Ihan hirveä flunssa iskenyt ja päivä päivältä olo vain pahentunut. Särkylääkkeitä ym lääkkeitä olen popsinut jo karkkien tavoin saadakseni paremman olon, mutta ei näytä tepsivän. Päätä jyskyttää parista Buranasta huolimatta ja nenä on niin tukossa,että happea ei saa kuin suun kautta. Selkä on kipeä sängyssä makaamisesta mutta kun ei juuri muuta oole voinut tehdä. Hetken pystyy ja jaksaa aina kerrallaan olla pystyssä mutta sitten alkaa silmät vuotamaan kuin niagaran putoukset eikä näe enää mitään. Duactista on selvästi apua tähän mutta sen seurauksena nenän limakalvot kuivuu saharan autiomaaksi. Todetakseni, että on vain joko tai vaihtoehdot joista on valittava vähemmän paskempi vaihtoehto.:D

Mies ja lapset menivät pihalle nauttimaan ripsakasta pakkassäästä ja mun pitäis lukea ensi viikon koulua varten nipullinen papereita.  Etätehtävätkin odottaa aikaa jolloin saisin ne tehtyä mutta onneksi niiden tekemisellä ei ole kiire vaan voin rauhassa työstää. Mä tykkään deadlineista koska silloin on pakko tehdä tiettyyn päivään mennessä. Se, että mulla on vaikka kolme vuotta aikaa tehdä etätehtävät antaa liikaa vapautta ja tehtävien tekoon ei tunnu ikinä löytyvän aikaa. Eli mitä lyhyemi deadline sen parempi. Pidemmittä puheitta siirryn opiskelumateriaalin pariin.

Hauskaa viiikonloppua kaikille! :)

Kesäisissä tunnelmissa

Torstaina oli Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa Rekorderligin Summer in The midst of winter bileet. Bileet on ehkä hieman väärä käsite mutta kerron siitä lisää myöhemmin. Paikka oli hieno, varsinkin jos tykkää kasveista ja lämmöstä (kosteudesta).  Mä en muista koskaan käyneeni kyseisessä paikassa joten kiitos järjestäville kivan paikan valinnasta.

Kutsussa oli maininta, että tuolla paikassa on about 25 astetta lämmintä ja kannattaa pukeutua sen mukaisesti. Hmm ensimmäinen ajatus oli,että vai kesämekko mistä? Nyt on tyyliin lopputalvi tai ihan alkukevät eikä kaupoissa juurikaan näy kesävaatteita. Kierros Turun keskustan vaatekaupoissa alkoi tuntumaan jo tuskaiselta. Ei niin mitään kesäistä.  Hetken tuumattuani suuntasin Stockalle ajatuksena, että sieltä löytyy mitä vaan ja nyt ei voi tuijottaa hintaa vaan jos jotain kesäistä löytyy niin mä ostan,maksoi mitä maksoi. Melkein heti silmiini osui värikäs Desigualin mekko. Se on siinä ajattelin ennen kuin ehdin katsoa onko oikeaa kokoa jäljellä sanomattakaan,että olisin ehtinyt sovittaa sitä vielä. Suuntasin sovituskoppiin ja heti kun sain mekon päälleni totesin,että se on tämä.Tämän mä otan ja niin mä ostin elämäni ensimmäisen vihreän mekon (on siinä toki muutakin väriä).

Älkää välittäkö hölmöstä ilmeestä!

Löydettyäni mekon  aloin miettimään hiusväriäni. Juurikasvu oli räjähtänyt näkyviin rumasti joten jotain suunnitelmaa olisi tehtävä. Hiusväriostoksille ja ei kun värjäämään. Totesin,että tämä oli viimeinen kerta kun värjään hiukseni kotona. Ne on vaan kertakaikkisesti niin pitkät, että on vaikeaa saada yksin värjättyä. Punapäänä olin taas mennyt marraskuusta lähtien joten oli ehkä aika siirtyä tummaksi. Mä vaihtelen vähän väliä punapäästä tummaan ja takas. Kyllästyn hirmu nopeasti ja kaipaan vaihtelua. Nyt hiukset on taas tummat mutta ei  mustat.

Seuraavaksi ongelmaksi koin ihonvärini. Siitä lähti kesäisen rusketuksen metsästys ja varasin ajan Hoitola Bravaan suihkurusketukseen. Enhän mä ole muutenkaan kovin vaalea edes talvella mutta vihreän mekon kanssa näytin kalkkilaivan kapteenilta.  Rusketuksesta tuli just passeli,ei liian tumma mutta niin, että näkyy hieman väriä. Alkuun katsoin, että eihän väriä tullut juuri lainkaan mutta kun katsoo pikkuhousuista jääneitä rajoja niin kyllä vaan on rusketusraidat.:D

Kynnet oli toki saatava kuntoon vielä ennen bileitä koska harmiksi yksi kynsi oli napsahtanut poikki jo monta viikkoa sitten. En vain ole jaksanut käydä sitä korjauttamassa.  Vanhat kynnet ei myöskään olisi menneet tuon vihreän mekon kanssa joten siinäkin mielessä oli hyvä käydä kynsihuollossa. Mä rakastan pitkiä ja värikkäitä kynsiä. Tällä kertaa kynteni loihti Kynsihuoneen Krista. Jouduin
vaihtamaan kynsihuoltajaa luottokynsihuoltajani lopetettua mutta sanotaanhan sitä,että vaihtelu virkistää joten olen positiivisella mielellä.:)

Töiden jälkeen tai no livahdin hieman aiemmin, että ehdin käydä veljen luona vaihtamassa vaatteet ennen Helsinkiin lähtöä. Kävin ihailemassa heidän matkakuvia Thaimaan reissulta ja matkakuume sen kun kasvaa.  Ajellessa taas kohti Helsinkiä olin ihan fiiliksissä tulevasta illasta. Enhän tiennyt oikein mitään illan ohjelmasta tai mitä siellä tehdään. Parin eksymisen jälkeen pääsin perille.

Ensinnäkin oli tosi kiva saada kutsu moisiin bileisiin mutta täytyy sanoa,että en oli tylsät! Okei olin autolla ja tarjolla ei ollut kuin siideriä ( vettä olisi voinut olla) niin ehkä ei meininki noussut kattoon itsellä sen takia. Suoraan sanottuna kaikki vaan tönötti ja seurusteli omien tuttujen kanssa, osa otti kuvia mutta mitään ihmeellistä ei tapahtunut sinä aikana kun itse siellä olin. Aloin olla puoli kahdeksan maissa ( tapahtuma alkoi klo 18 ja oli tarkoitus loppua 21) niin tylsistynyt,että lähdin ajelemaan takaisin Turkuun. Olisin kaivannut edes pientä juontua järjestäjiltä illan kulusta. Jos ajatus oli vain tönöttää niin fine,mutta koska mitään ei oltu kerrottu niin olihan se vähän outoa. Onneksi oli edes hyvät sapuskat.:)

Nautinnosta morkkis

Miksi niin moni aina potee morkkista syötyään leivoksen tai jonkin ihanan jälkiruuan? Minä mukaan lukien. Katsoin ohjelmaa joka kertoi ranskalaisten upeista leivonnaisista ja ohjelmassa vierailtiin hienoissa konditorioissa. Ohjelmassa haastateltiin amerikkalaista kirjailijaa. Hän kertoi, että jos lähtisi amerikkalaisten ystävien kanssa kahville niin ystävät sanoisivat maistettuaan leivosta, että onpa hyvää mutta voinkohan minä nyt syödä tämän? Tässä viitattiin siihen,että ranskalaiset eivät mieti heti ensimmäisenä paljonko siinä oli kaloreita vaan nauttivat upeasta leivoksesta. Aloin ajattelemaan asiaa ohjelman jälkeen. Me elämme täällä vain kerran joten miksi jatkuvasti painaa jarrua kaikkien asioiden kanssa. Kyllä kroppa joka ei muutenkaan ole fitnessmallin kestää joskus herkuttelun ilman morkkista.:)

Blogini jo yksivuotias.

Miltä tuntuu kun blogin aloittamisesta on kulunut tasan vuosi? Miltä elämä näytti vuosi sitten? Miten painonpudotus on edennyt? Mitä tavoitteita asetan seuraavaksi vuodeksi? Näihin kysymyksiin saatte vastaukset tässä postauksessa.

Ensinnäkin en olisi koskaan uskonut, että jaksan ylipäätään kirjoittaa blogia näin pitkään mutta tämä on vienyt minut kyllä niin mennessään. On ollut hauskaa kirjoitella laihduttamisesta, treeneistä ja omasta elämästäni.  En ole halunnut lukita blogia vain johonkin lokeroon vaan haluan kirjoittaa kaikesta. Tiedän että lokeroituminen ehkä lisäisi lukijoita mutta sen aika ei ole vielä ellei tapahdu jotain mullistavaa. 

Vuoden aikana on tapahtunut valtavasti asioita. Olen saanut painon putoamaan ihan reippaasti ja kunto on paljon parempi kuin vuosi sitten. Kuka olisi uskonut vuosi sitten, että painan nyt lähemmäs 15 kiloa vähemmän? Tähän voisin todeta, että yksi tavoite on suoritettu. Olen nimittäin normaalipainoinen. 

En olisi myöskään koskaan uskonut kirjoittavani näin paljon juoksusta koska en ole tykännyt juoksemisesta. Juoksusta on tullut tapa purkaa paineita ja höyryjä.  Puolimaraton on juostu ja tänä vuonna tulen juoksemaan maratonin. Ihan huikea kehitys on tapahtunut vuoden sisällä. Nollasta sataan on mottoni ja sillä jatketaan. 

En voi sanoa, että blogin avulla olisin päässyt kokeilemaan mitään uutta mutta se on tuonut paljon uutta sisältöä elämääni. Blogissani ette näe hyviä treenivinkkejä tai mitä mahtavampia reseptejä. Te kuitenkin pääsette kurkistamaan minun elämääni äitinä, vaimona, työntekijänä, treenaavana naisena ja ystävänä. Joku voisi sanoa, että normaali elämä on tylsää ja siitä kertominen blogissa vielä tylsempää. Haluan kuitenkin tuoda esiin, että laihduttaminen onnistuu vaikka olisi pieniä lapsia ja
mies joka on perso makealle. Kun jotain päättää niin sitä kohti kuuluu tavoitella. Vain sinä voit päättää tavoitteen jota kohti kuljet.

Mitä sitten seuraavan vuoden aikana tulee tapahtumaan? Tavoitteena on saada kroppa entistäkin parempaan kuntoon.  Tulevana vuonna aion tosiaan juosta ensimmäisen maratonini Tallinnassa. Aikatavoitetta en sen kummemmin tee koska haluan, että maratonista jää ns. hyvä maku suuhun.  Jos taas mennään blogin puolelle niin toivottavasti tutustun lisää uusiin ihmisiin ja pääsisin toteuttamaan haaveitani. :)

Kiitos! 

Susanna

Kevään riemua kukkaloisteessa

Kevät saapuu kohisten. Pihalla näkyy jo maata ja linnut visertää niin pirtsakkaasti heti aamusta. Mieli piristyy heti kun näkee lämpömittarin aamulla ja se näyttää plussaa. Ihanaa kun ilmat lämpenee, ainakin toivottavasti ja pihalla tarkenee ilman michelin-ukko varustusta. Mä rakastan kukkia ja mikäs sen kauniinpaa keväällä kuin omalla pihalla kukkivat tulppaanit ja narsissit. Ei tarvitse lähteä kauppaan ostamaan leikkokukkia kun voi pihalta käydä napsimassa kukkia sisälle maljakkoon. Talvella piha on tylsän näköinen kun kaikkialla on vain lunta tai märkää maata. Keväällä, kesällä ja syksylläkin vielä pihalla on värejä mikä saa ainakin minut hyvälle tuulelle.

Olin yhtenä päivänä kaupassa hövelillä tuulella ja ostin pihalinnuille talipalloja. Parina ensimmäisenä päivää siellä ei näkynyt yhtään lintua ja olin ihan pettynyt. Mies sitten yhtenä päivänä lähetti mulle kuvan jossa lintuja oli vaikka kuinka paljon talipallojen kimpussa. Olin innoissani. Nyt näen joka päivä istuessani keittiön pöydän ääressä lintujen parveilevan talipallojen luona.

Miehen kanssa ollaan aamuisin ihmetelty kuinka valoisaa jo on kun lähdetään ajelemaan kohti työpaikkoja. Töiden jälkeenkin on vielä valoisaa mikä on mukavaa koska puuhailla pihallakin vielä juttuja ennen iltahämärää. Meillä ei pihalla ole kovin kummoiset valaistukset joten siksi siellä ei pimeään aikaan tule oleiltua ( ja mä pelkään pimeää ). Hieman vielä kun päivän valoisa aika pidentyy niin ehdin töiden jälkeen lenkille ihan kotipihalta. On ollut hieman ärsyttävää ajella 5 kilometrin päähän keskustaan päästäkseen juoksemaan paikkaan jossa on katuvalaistus.  Se,että voi lähteä pihalta suoraan juoksemaan pitkin lähinurkkien teitä ja metsiä on kyllä mahtavaa. Ei tarvitse juosta asfaltilla kuin korkeintaan ihan lyhyitä pätkiä, koska hiekkateitä täällä riittää.  

Keväällä starttaa juoksukisat ja ilmoituksia satelee sieltä sun täältä. Kivahan se on, että jokaisella paikkakunnalla tuntuu olevan joku pikku Matin hölkkäkisa. Täällä emidän lähinurkissa on Nousiaisten susihölkkä jossa kävin viime vuonna juoksemassa ensimmäisen puolikkaan.  Todennäköisesti tuo tapahtuma pääsee "kisakalenteriini" tänäkin vuonna. Omat suunnitelmat juoksukisojen osalta ovat kutakuinkin valmiit mutta aina niitä viime hetken muutoksia tapahtuu kuten sairastumisia.Minulle kevään juoksukisat tulee olemaan ihan ensimmäisiä laatuaan koska ensimmäiset kisat juoksin vasta viime syksynä. Jännityksellä odotan millaista on juosta raikkaassa kevätsäässä.Jos vaikka saa raikkaan ilmaan myrkytyksen.;)

Meillä tai siis mulla (mies vain toteuttaa) on vaikka mitä suunnitelmia keväälle mitä pihalla pitää saada tehtyä. Ostin jo viime vuonna tykötarpeet piha-altaan tekoon mutta sitä ei ehditty tekemään joten nyt se on saatava valmiiksi. Hulluna haaveilen piha-altaasta jossa olisi kaloja.: D Kasvimaata pitäisi hyötykäyttää muuhunkin kuin vain perunoiden kasvattamiseen, mutta ajanpuutteen takia sekin jää joka vuosi. Katsotaan jos tänä vuonna saisin jotain muutakin istutettua. Lapsien leikkimökki pitäisi myös saada valmiiksi jotta voisivat siellä touhuta. Huonekalutkin sinne on jo valmiiksi mutta ilman lattiaa on vaikeaa sisustaa.:D

Tykkäättekö te keväästä? Kertokaa mitä suunnitelmia teillä on keväälle.

Paljastuksia ja kysy mitä vaan

 
Ajatus kouluttautumisesta on muhinut mielessä jo jonkin aikaa ja nyt voin paljastaa suunnitelmani. Maaliskuussa aloitan ravintoneuvoja ja fytoterapeutin opinnot Helsingissä Suomen terveysopisto Saluksessa. Koulutuksessa perehdytään juurikin niihin asioihin jotka minua kiinnostavat. Aina ei tarvita lääkkeitä vaan ravinnollakin saadaan muutoksia aikaan kehossa.  Innolla odotan mitä koulutus viikonloput tuovat tullessaan mutta kauhulla odottelen, että missä välissä aion opiskella.:D

Sitten ajattelin antaa teille rakkaat lukija vapaan sanan. Te esitätte kysymykset ja minä vastaan. Helppoa. :)

Meille riittää kaksi

Eilinen oli odotettu päivä. Pääsin nimittäin lopullisesti eroon minipillereistä ym ehkäisyn käytöstä koska nyt on piuhat pistetty kiinni. Olen syönyt pillereitä niin yhdistelmiä kuin minipillereitäkin pitkään. Toki nyt on viime vuosina ollut raskaudet mutta sitä ennen olen syönyt pitkiäkin aikoja putkeen. Onhan noissa minipillereissä ollut omat etunsa kuten kuukautisten pois jääminen mutta kyseessä on kuitenkin hormoonivalmiste josta halusin päästä eroon. Ystäväpiirissä on ollut tapauksia joissa on nähty pahimman kautta mitä pillerit voi aiheuttaa, joten jos on muukin vaihtoehto olemassa niin mieluummin otan sen.  Samuelin syntymän jälkeen mietittiin, että heti kun vain on mahdollista niin menen sterilisaatioon. Eilen oli se päivä kun toimenpiteessä vihdoin olin. 

Olen saanut kuulla lähes tulkoon kaikilta joille sterilisaatiosta kerroin,että miksi sinä menet etkä miehesi.  Tähän on yksiselitteinen vastaus: koska  halusin mennä siihen itse. Olisi mieskin siihen suostunut mutta tiedän,että jos miehen laittaa jotain tekemään niin se kestää ja kestää.  Ihmetyksen aihe oli myös se,että miksi menen koska olen vielä niin nuori. Entä jos eroan ja haluankin joskus uuden miehen kanssa lapsia? En halua enkä usko eroavani. Erotilastot joo on huipussaan mutta tarkoittaako se, että pitää epäillä kaikkien kavereidenkin eroavan. Pitääkö myös haluta lisää lapsia jos eroaa? Onko se mukamas joku sääntö? Ja sanottakoon vielä, että jos nyt tämän ikäisenä eroaisi niin aika vaikeaa tulisi olemaan löytää mies jolla ei lapsia olisi entuudestaan ellei puumaksi ala.;)

Eilen sitten menin Tyksiin aamulla 9 aikoihin ja pois pääsin kolmen aikoihin. Olo oli ihan kamala mutta ajattelin ettei siellä myöskään parane niin halusin lähteä kotiin. Toimenpide oli nopea about 20 minuuttia mutta siitä "koomasta" herääminen olikin vaikeampaa. Olin heräämössä niin kipeä,että oli pakko pyytää lisää kipulääkettä. Yhteen asti olin osastolla tosi väsynyt mutta kehoitettiin nousemaan vessaan ja syömään. Kävin pöydän ääressä ja koitin juoda mehua mutta oli niin pahaolo,että vessan kautta takaisin sänkyyn. Sain pahoinvointilääkettä ja lepäsin tunnin kunnes soitin miehen hakemaan.  Kotona kipu yltyi mutta missän vaiheessa ei sattunut vatsaan vaan yläreisiin. En oikein tiedä mistä moinen kipu johtui mutta tuntui ihan jälkisupistuksilta. Kun kipu oli pahimmillaan ja olin ottanut Burana 600mg x3 ja Panacod x2 illan aikana niin aloin miettimään oliko tämä kipu verrattavissa synnytykseen. Kipulääkkeitä en uskaltanut ottaa lisää joten lämmitin vehnätyynyjä.  Kaikesta lääkemäärästä huolimatta lämpöäkin oli 37,5.  Voinen sanoa suoraan,että olo oli helvetillinen, mutta kaiketi vaivan arvoista. Tänään aamulla olo oli parempi ja otin Buranan lähinnä ennaltaehkäisevästi. Olen saanut vähän jo touhuttuakin mutta pyrkinyt ottamaan rauhallisesti.

Meidän lapsiluku on täysi. Olen tyytyväinen,että menin toimenpiteeseen ja kaikki on nyt ohi. Olen onnellinen, että minulla on nämä kaksi pikku apinaa enkä haluaisi lisää.:) 

Luomua kotiin

Turun seudun luomukassiin laitettiin tossa jokunen aika sitten tilaus ja tavarat sai hakea kolmen päivän päästä kotiin. Valitsin hakupaikaksi tuon heidän myymälänsä koska halusin päästä näkemään mitä kaikkea siellä on myytävänä. Innoissani nuuhkin inkivääriä ja intiaanisokeria. Mielessä pyöri jos jonkinmoista reseptiä mitä pitää päästä kokeilemaan. Appelsiineista tein heti mehua koska jotain oli pakko päästä maistamaan.:)

Bataatti on hyvää ja saa helposti tehtyä vaikka maalaisranskalaiset.

Monessa paikassa on ruodittu onko ruoka kallista jos syö terveellisesti.  Mikä sitten on kenenkin mielestä kallista?  Seuraavaksi päästään kysymykseen mikä kenenkin mielestä on terveellistä?  Koen,että varsinkin luomu on kallista. Kauppalaskuissa on selvä ero jos ostaa luomua taikka ihan perus pöperöä. Tähän vuoden aikaan tuntuu, että kaikki salaattiainekset on kalliita. Tässä kun on kovasti koittanut panostaa siihen,että lautasella olisi mahdollisimman paljon kasviksia niin saa jatkuvasti käydä kaupassa.  Pyrin ostamaan ihan perus salaattiaineksia (salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, selleriä yms.) mieluummin kuin pakaste-altaasta kasvispusseja. Kyllä ostan niitäkin mutta miten ne voikin aina kaikki maistua ihan samalta vaikka olisi eri kasviksia. :( Olen huomannut,että mun kasvis intoilut mysö loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin jos syön pakastekasviksia  (paistettuna tai uunissa tehtyinä). Salaattiin voi lisätä sentään siemeniä, fetaa, aurinkokuivattua tomaattia tai jotain muuta makua. Mieluummin teen sitten wokkivihanneksia ihan tuoreista kasviksista mutta se vaatii enemmän aikaa päivästä ruuan tekoon.

Välillä mietityttää koko luomuhössötys. Kaikki pitää olla luomua. Ei riitä enää pelkkä ruuan terveellisyys. Pitää hifistellä missä on eniten sitä ja tätä niin sitä pitää ostaa saadakseen kaikki mahdolliset ravintoaineet. Myönnän itsekin syyllistyneeni tähän aina välillä kun mediassa kerrotaan jostain yber terveellisestä tuotteesta/kasviksesta tai hedelmästä. Pakkohan sitä on kokeilla.:D


Mitä mieltä te olette luomuruuasta? Suositteko luomua?

Pähkinöitä detoxin kanssa

Kävimme tässä taannoin Punnitse ja Säästä-kaupassa koska mieheni halusi pähkinöitä.  Mies vahti lapsia sillä aikaa kun minä lappasin pähkinöitä pusseihin. Tykkään tuosta kaupasta ihan mielettömästi mutta ärsyttää kun kaikki pähkinät joita mä haluan on eri hintasia ja pitää laittaa eri pusseihin. Koen itseni tyhmäksi kun en kassalla muista mitä missäkin pussissa olevat pähkinät maksaa. Suklaalla päällystetyt pähkinät on lasten lemppareita ja niitä syödessä muksut hiljenee täysin. Ihana ja odotettu hiljaisuus! Kyllä itsekin tykkään syödä niitä mutta olen pikku hiljaa tykästynyt enemmän kuivattuihin hedelmiin ja marjoihin. Olenkin ostanut tuolta marjasekoituksia tai itse valinnut summa mutikassa marjoja / hedelmiä joita sitten laitan aamulla joko jogurtin tai rahkan joukkoon. Nami nami. Olen aina ehkä enemmänkin vierastanut kuivattujen hedelmien ja marjojen ostoa ja syömistä mutta hei pikku hiljaa kun vanhaksi tulee niin oppii syömään uusia juttuja.

Pähkinät ja detox ei ehkä ole se paras yhdistelmä, mutta bongasin tai sanotaanko,että kerrankin muistin ostaa tuolta Pukka detox teetä josta olen lukenut jostain blogista aiemmin. Halusin kokeilla kyseistä tuotetta ja nyt sitä sitten on juotu neljän päivän ajan. Pissattaa.Pissattaa vähän lisää ja vessassa saa käydä vartin välein.:D Juon toki paljon vettäkin työpäivän aikana  mutta selvästi enemmän pissattaa tuon teen juonnin jälkeen. Kaikenlisäksi tuo on tosi hyvän makuista ja ihanan tuoksuista.

Kerroin miehellni juodessa ensimmäistä kuppia kyseistä teetä,että tulee ihan mieleen kallioimarteen maku jota syötiin pienenä veljeni kanssa. Mieheni katsoi hölmistyneenä,että ootko tosissasi syönyt sellaista.:D Oli muuten pakko silloin tarkistaa, että onhan se syötävää ja on se.  Eikä se voisi kovin myrkyllistä edes olla kun sekä minä,että veljeni ollaan vielä hengissä ja suht normaaleja.:D

Halipäivä

 

Kuinka moni teistä muisti eilen halailla? :) Eilen oli nimittäin halipäivä joka on perustettu koska me suomalaiset ollaan niin huonoja läheisyyden kanssa. Mistä tulikin mieleen,että miksi sitä harvemmin tulee halailtu kavereita? Mulla on ainakin muutamia kavereita joiden kanssa halataan aina kun nähdään ja sitten niitä joiden kanssa ei halata koskaan. Halauksen saavat yleensä ne kaverit joita näkee harvoin eivätkä ne joita näkee lähes viikottain. 

Televisiosarjoja kun seuraa niin huomaa nopeasti,että ulkomaisissa sarjoissa lähes tulkoon kaikissa kaikki halaa toisiaan kun tapaavat ja kotimaisissa ei ketään. Tämä halailu ym lähestymiset ovat varmaan tosi perhekohtaisiakin. Mun kotona ei esimerkiksi koskaan ole halailtu tai muutenkaan näytetty tunteita. Ainoa kerta aikuisiässä kun olen halannut esimerkiksi vanhempiani on häissäni eli ei kovin usein. :D Tähän olen halunnut saada muutosta ja kotona halailen lapsiani sekä miestäni usein. Haluan,että lapseni saavat läheisyyttä eivätkä juokse heti karkuun jos joku heitä tulevaisuudessa halaavat.

Mites teillä muilla? Halailetteko kavereita,sukulaisia? Onko sattunut joskus jotain hassuja tilanteita jos lähestytte jotakuta tai joku teitä?

Loma treenaten vai makoillen rannalla

Matkakuume. Se valtaa hetkittäin niin kovin, että on pakko selata kaikki mahdolliset matkatoimistot läpi. Tuskaa ei helpoita Ebookersilta viikottain tulevat tarjoukset eikä veljeni matkat maailman eri kolkkiin. Haluaisin huolettoman elämän jolloin voisi hypätä lentokoneeseen ja suunnata vaikka Afrikan savannille. Yksi unelmista on itseasiassa päästä joskus Afrikkaan ja päästä näkemään eläimiä,upeaa luontoa,hyvää ruokaa ja erilaista kulttuuria.Ikuinen haaveilija. :)

Lomalla on ihana tutustua sen maan ruokaan (eikä vain paikallisiin drinkkeihin. ;) ), rantoihin, käydä autolla seikkailemassa ja kierrellä nähtävyyksissä.  Mä en ole koskaan ollut mikään rannalla makoilija.Kestän siellä about sen aikaa kun nukun päikkärit. :D Sitten on pakko päästä syömään,shoppailemaan tai muuten vain pois. Tämä tapa ei ole muuttunut vanhemisen myötä vaan lähinnä pahenee ettei pysty makoilemaan enää niinkään kauan kuin nuorena. Voisin siis hyvin harkita jopa jonkinlaista aktiivilomaa, ei ehkä lasten kanssa ainakaan vielä. Maailmassa on niin paljon ihania paikkoja jonne olisi mahtavaa patikoida. Olisin ikionnellinen jos joskus pääsisin islanninhevosten kanssa vaeltamaan Islantiin tai opettelemaan surffausta Hawaijille.

Se mikä vielä on toteuttamatta on häämatka. (Olemme varmaan ainoa pari joka on mennyt naimisiin vuonna 2013 menemättä häämatkalle). Mihin mä sitten lähtisin häämatkalle jos budjetti olisi rajaton? Suoraan sanottuna lähtisin ihan minne vain mikä olisi Pohjoismaata ja Viroa pidempänä.:D Romanttisinta olisi lähteä miehen kahdestaan Pariisiin sinne rakkauden kaupunkiin. Olisi ihanaa nähdä Eiffel-torni ja päästä shoppailemaan Pariisin pikku kauppoihin.  Rantalomalle lähtisin Karibialle tutkimaan mitä ABC-saaret pitävät sisällään. Rantaloma jossa ripaus aktiivisuutta eri saaria kierrellen. Upeaa!

Missä mä sitten olen vuosien saatossa matkustellut? Ihan ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui ala-asteella luokkaretkelle Ruotsiin Tukholmaan. Sen jälkeen on kaverin kanssa käyty Bulgariassa, Turkissa ja Espanjassa. Sitten olikin aika lähteä au pairiksi jenkkeihin Floridaan.  Veljen kanssa bailattiin Thaimaan Phuketissa. Sen jälkeen olen seikkaillut vain koirien kanssa näyttelyreissuilla Venäjällä,Latviassa,Liettuassa ja Valko-Venäjällä.  Nyt olisi aika taas lähteä jonnekin mutta ei taloudellinen tilanne anna millään myöden. Seuraava reissu suuntautuu syyskuussa mieheni kanssa Viroon Tallinnan maratooniin.

Olen aina sanonut,etten varmasti kestäisi ajatusta matkustaa lasten kanssa,mutta jos muut selviää siitä hengissä niin miksi en sitten minä. Selviäisin. Tekisin kaikkeni upean matkan saavuttamiseksi. Lapsille kaikki tälläinen on ikimuistoista. Ensimmäinen reissu ulkomaille on ikimuistoinen. Siitä reissusta muistaa aivan kaiken (riippuen tietty minkä ikäiset lapset on kyseessä), ihan pienimmät yksityiskohdatkin. Olisi ihanaa tarjota lapsille matka jonnekin lämpimään, jossa pääsee näkemään ihan erilaista kulttuuria kuin on totuttu Suomessa. Onko teillä heittää vinkkejä lasten kanssa matkustamiseen? :)

Mielelläni kuulisin mikä on teidän unelmatapanne viettää loma? Viettäisitkö sinä lomasi mieluiten rannalla makoillen? Hikoilisitko mieluummin patikoiden vuorelle? Seilaisitko jahdilla välimeren upeissa maisemissa? Vai onko joku muu juttu just sun tapa viettää loma? :)

Ensikosketus balettiin

Kuva

En ole ikinä käynyt katsomassa balettia joten olin innoissani kun ystävä pyysi mukaan katsomaan esitystä. Kyseessä oli hieman erilaisempi baletti esitys sillä se näytettiin Turussa Logomossa isolta screeniltä. Itse baletti tanssittiin Lontoossa josta se välitettiin livenä. Hienointa tässä oli se,että esiintyjät oli kuvattu tosi läheltä joten periaatteessa nyt nähtiin esitys paremmin kuin jos oltaisiin oltu paikan päällä Lontoossa. Oli se hienon näköistä. :)

Kateellisena katsoin miestanssijoiden reisilihaksia ja käsissäkin heillä pitää voimaa olla,jotta jaksavat niitä naisia nostella vaikkakin heillä ei varmaan paljon enempää kuin 45 kiloa painoa ole. Mukana oli ystäväni kaveripariskunta ja tälle miehelle oli välillä hyvinkin vaikea katsella tiukoissa trikoissa tanssivia miehiä. :D Mun oli pakko kysyä kaveriltani ensimmäisellä tauolla,että mitä niillä miehillä on trikoiden alla ja munakuppihan heillä on.  Luulisi sellaisenkin hiertävän paikkoja...

Käytiin siis katsomassa Manon niminen baletti jonka tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun Ranskaan. Pääosassa on kaunis kurtisaani Manon joka rakastuu köyhään opiskelijaan mutta moraalittoman elämän kautta saatu ylellinenkin elämä houkuttaisi Manonia.  Olin itse todella yllättynyt siitä kuinka helppoa oli seurata juonta. Ystäväni tosin kertoi juonen lyhyesti ennen esitystä juuri siksi,että mä tiedän mistä baletti kertoo. Olisin kyllä ilman lyhyttä briiffausta ollut ihan kuutamolla. :)

Sometimes shit has to happen before you know what a diamonds you have

Ensimmäistä lasta odottaa kuin kuuta nousevaa. Seuraavan kanssa jo tiedät mitä odottaa ja odotat lähinnä lapsen syntymistä. Odotinko kuitenkaan synnytyksen jälkeistä olotilaa? Kaksi pientä lasta,armoton univelka ja kasa läskiä. Elämä ei tuntunut kovin hehkeältä vaikka olin kahden ihanan lapsen ympäröimänä ja mies tukena.

*Postaus sisältää vain ja ainostaan minun mielipiteitäni.En häveksy muiden tapoja toimia joten ethän sinäkään minun.*

Olisin mieluiten nukkunut viikon putkeen kun valvonut vasta-syntyneen kanssa useamman kuukauden. Meidän pikkuinen peikonpoikanen oli sitä mieltä, että hän ei suostu nukkumaan missään muualla kuin sohvalla minun vieressäni. Nukuin siis ensimmäiset pari kuukautta sohvalla kera vauvan ja dalmatialaisen. Selkä oli joka päivä niin jumissa,että en olisi edes saanut laskettua vauvaa pinnasänkyyn jos se olisi siellä suostunut nukkumaan. (Selkä ja pakarat menivät jumiin synnytyksessä ja vaiva vain paheni ajan kuluessa) Yritettiin ihan oikeasti kaikkemme. Nukutettiin meidän sängyssä, hänen pinnasängyssä, valot päällä sekä pimeässä, ilman koiria sekä koirien kanssa samassa huoneessa, pinnasänky meidän sängyssä vieressä, että kaukana. Koitettiin siirtää nukahdettuaan syliin omaan sänkyyn ja huuto alkoi heti. Yritin imettää mutta saatuaan sairaalassa ensimmäisestä hetkestä lähtien pullomaitoa ei imetyksestä tullut mitään. Pullomaito aiheutti vatsanväänteitä. Annettiin Cuplatonia ym vatsanväänteisiin tarkoitettuja tuotteita. Koitin eri pullomaitoja ja rintamaitoanikin. Loppui oikeasti ideat ja siksi päädyttiin nukkumaan sohvalla koska silloin sain unta edes tunnin putkeen.

Äiti on vähän väsynyt.

Väsymys alkoi olla sitä luokkaa,että ei muistanut asioita,vitutti, itketti, kroppaa särki ja suoraan sanottuna en nähnyt auringon paistavan meidän risukasaan. Vauvan itku sai hermostumaan. Ajattelin ettei se voi taas itkeä. Mitä mä teen väärin? Välillä pahoina hetkinä olisi ollut helpottavaa vaan päästä hetkeksi pois,mutta jopa oma äitini vähätteli väsymystäni. Yritin jopa kerran mennä vanhempieni luokse ilman muuta perhettä, että saisin nukkua mutta  ei tullut kuulonkaan. Äiti halusi lapset mukaan. Se siitä nukkumisesta univelkoja pois.

Joskus itkevän lapsen saaminen uneen venyi kahteen asti yöhön. En olisi ikinä pystynyt tähän ilman mieheni tukea. Hän kuitenkin kävi töissä koko ajan eli ei pitänyt yhtään isyyslomaa siinä vaiheessa vaan vasta vauvan ollessa about 8kk. (Jäi silloin vanhempainvapaalle ja oli lasten kanssa 2,5kk kotona)  Mieheni vietti alkuillan vauvan kanssa minun mennessä kuuden-seitsemän aikoihin nukkumaan iltaisin. Heräsin siinä yhdentoista aikoihin mieheni halutessa nukkumaan. Nämä olivat useimmiten mun yöunet ensimmäisten kuukausien aikana.

Elämäni valopilkku oli treenaaminen. Se,että pääsi pois kotoota urheilemaan.  Treenaaminen auttoi jaksamaan. Toki treenaaminen aiheutti väsymystä itsessään mutta olin energisempi. Lyhyet yöunet ei tuntuneet enää niin pahalta. Juoksemisesta tuli mulle pääsytie omaan aikaan ja juostessa sai nollattua päätä.

Mä rakastuin juoksemiseen!

Koin samanlaisia väsymyksen tunteita esikoisen syntymän jälkeenkin mutta silloin tilanne oli muuten ihan erilainen. Silloin opiskelin,kävin töissä ja rempattiin asuntoa joka oltiin ostettu. Tuntui,että piti revetä joka paikkaan saamatta oikein mitään järkevää aikaiseksi missään. Esikoisen aikaan myös yksi ystävistäni sai esikoisen jonka kanssa oli kivaa vaihdella kuulumisia ja käydä vähän kirppiksiä kiertelemässä. Pääsi ns. tuulettumaan välillä.

Koen,että mun oli läpikäytävä nämäkin vuodet elämästäni vaikka ne ei ehkä ole niitä mukavimpia muistoja. Lapset ovat itsessään toki ihania muistoja näistä väsyneistä vuosista mutta se olotila joka on synnytyksen jälkeen kuin zombie elokuvasta ei houkuta. Kaikesta oppii ja kaikki on koettava oppiakseen vielä paremmaksi. Mä opin,että mulla on mies joka on aina tukena ja turvana. Mulla on tukiverkosto josta saa apua (vaikkakin aikataulujen yhteensovittaminen työssäkyvien kanssa ei aina ole helpoimmasta päästä). Neuvolastakin saa apua kun uskaltaa avata suunsa!

Rakastan lapsiani ja he ovat olleet jokaisen valvotun yön arvoisia. Tänä päivänä vauvani on 1 v 2kk ja mitä aurinkoisin pikku mies. Heräilee öisin edelleen mutta koko ajan mennään parempaan suuntaan. Viime yönä oli herännyt vain kerran. Luksusta! :)

Kesällä 2014 ihmeteltiin Tivolin laitteita.

Flunssan karkoittajat

Koska olen kohta kaksi viikkoa kärsinyt ikävästä flunssasta niin päätin etsiä apua netin syövereistä. Kerran lääkärin mukaan minussa elää virus johon antibiootti ei tehoa on syytä hankkiutua siitä eroon. Olen mielestäni kärsinyt tästä jo ihan tarpeeksi ja muukin perhe saisi alkaa tervehtymään.

Voitteko kuvitella sen tunteen kun neljän hengen perhe kera kaksi koiraa on kolmatta viikkoa sisällä ja kaikki enemmän tai vähemmän kipeenä? Eihän siinä oikeasti ole mitään järkeä mutta kun vanhemmat on kipeämpiä kuin lapset ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla sisällä. Ollaan me toki kaupassa käyty ym asioilla käyty ja minäkin ollut töissä mutta ei olla ulkoiltu kun ei vaan ole jaksanut. Lapsetkin ovat olleet pitkään flunssassa ja aina kun näyttää olevan parempi päivä niin seuraavana päivänä on lämpöä. Ilmeisesti tätä se sitten on pikku lasten kanssa tai näin mulle on kertonut useampi kuin yksi lääkäri jonka luona olen viimeisen kolmen vuoden aikana käynyt lasten tai oman sairastelun takia. Enkä siis syytä lapsiani sairastelustani mutta pakko todeta,että ennen heitä en ollut näin usein kipeänä.:D

kuva

Flunssan selätys vinkkejä löytyy varmasti yhtä paljon kun on ihmisiäkin. Jokaisella on omansa ja eri kulttuureissa on tapansa hoitaa flunssa. Itseäni kiehtoo kiinalainen lääketiede ja tätä postausta tehdessä sukelsin hetkeksi kiinalaiseen lääketieteen syövereihin. ( Hups ja pari tuntia aikaa kului). Se mikä tekee kiinalaisen lääketieteen mielenkiintoiseksi on se,että heidän mielestään ei ole pahoja tai hyviä ruokia vaan kaikilla ruoka-aineilla on omat vaikutuksensa ja niitä käytetään tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi jos on limaisuutta ja flunssaa niin olisi syytä välttää kosteuttavia tuotteita kuten maitotuoteita,sokeria ja vehnää.

Mutta sitten niihin vinkkeihin millä tämän ilkeän taudin saisi selätettyä. Tässä Top 3.

Tästä Urban flavour blogista löytyi Flunssan karkoitus juoma.

kuppi vettä
iso ruokalusikallinen hunajaa
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
ruokalusikallinen sitruunan mehua
viipale sitruunaa

1. Keitä vesi
2. Viipaloi inkiväärin pala ohuiksi siivuiksi ja jaa sitruunan viipale kahtia
3. Kaada kuuma vesi kuppiin ja lisää sinne inkivääri, hunaja, sitruunan mehu ja sitruunan viipaleet
4. Anna hautua 10-15 min

Kanakeitto lienee tunnetuin "flunssaruoka" tai ainakin valtameren tuolla toisella puolella. Täällä on ohje sellaiseen kanakeittoon mitä itsekin voisin kokeilla.

Jopa laulaja Juha Metsäperällä on vinkki flunssan selättämiseen.   "Salaisuuteni on tuhansia vuosia vanha kaava i=r+l+l. Se tarkoittaa, että immuniteetti on yhtä kuin ravinto, liikunta ja lepo. Terveellinen ruoka on tärkeää, ja syön joka aamu puuroa marjojen kera." 

Millä te selätätte flunssat? Oletteko tehneet muutoksia elämäänne jotta olisitte terveempiä? Onko muutoksista ollut apua? :)

kuva

Arvonnan voittajat

Talvi tuli taas. Melkeinpä kerran viikossa se yllättääkin suomalaiset.:D  Tykkään lumesta mutta en niinkään lumitöistä tai jos olisi apuvälineenä jokin muu kuin lumilapio sillä plääniä (ei kuitenkaan niin isoa, että traktoria tarvitsisi) meillä riittää putsattavaksi ja lapiolla se kestää ikuisuuden.

Sitten arvontaan.

Mieheni toimiessa "onnettarena" Oman elämän inventaario hyvinvointihaasteen itselleen voittivat Katsku ja Teija Hämäläinen. ( Laitoin teille sähköpostia)  Onneksi olkoon voittajille! Toivottavasti nautitte hyvinvointihaasteesta ja saatte siitä jotakin uutta itsellenne.

Arvonta uusiksi

Otetaanpa kuulkaas uuden vuoden kunniaksi viime vuoden lopulla ollut arvonta uusiksi. Olitte lukijat hieman nihkeitä osallistumaan arvontaan. :D Eli tarjolla olisi kaksi paikkaa 5.1 alkavaan Oman elämän inventaarion joka on verkossa tehtävä hyvinvointihaaste. Täällä edellinen postaus aiheeseen liittyen. Rohkeasti nyt osallistumaan. Jos olette tehneet uuden vuoden lupauksia liittyen omaan hyvinvointiin niin tämä haaste on siihen loistava. Itse sain tuosta 6 viikon haasteesta paljon irti. Oivalsin mitkä asiat elämässäni on hyvin ja mihin kannattaa panostaa enemmän aikaa. Tajusin myös asioiden olevan heikossa kunnossa joiden luulin olevan hyvässä jamassa. Tähän kannattaa siis ehdottomasti lähteä mukaan.

Koko kuuden viikon ajan saat sähköpostiin kerran viikossa uuden viestin koskien uutta aihetta jota sillä viikolla käsitellään. Verkkoportaalissa on liuta kysymyksiä sekä syventäviä, että lisämateriaalia. Haaste ei ole vaikea eikä liian haastava. Siihen ei kulu liikaa aikaa. Kuusi viikkoa on lyhyt aika elämästäsi ja jos kuuden viikon elämästäsi tulee entistä parempi on haasteeseen kannattanut panostaa. :)

Jätä siis kommentti (anonyymit vastaajat muistakaa laittaa myös sähköpostiosoite) niin olet mukana arvonnassa. Arvontaan aikaa osallistua sunnuntaihin 4.1 klo 12 asti.  

Katsaus vuoteen 2014 osa 1

Halusin jakaa kanssanne merkittävimmät ja hauskimmat hetket vuodesta 2014. Ensinnäkin aloitin kirjoittamaan tätä blogia joka on tuonut minulle paljon iloa. Vaikka monesti tuntuu, että yksinäni täällä jupisen niin blogi on ollut ihan mahtava paikka avautua. Olen oppinut bloggaamisen aikana uusia asioita, tehnyt yhteistyötä ja toivon mukaan vielä joskus pääsisin mukaan blogitapaamisiin.

Aloitetaan tammikuusta jolloin itse laihdutus projekti alkoi kun hankin ystävän kanssa samaan aikaan sopimuksen Elixiaan. Tästä kuvasta se ajatus sitten lähti.:)

Helmikuussakin treenaus into vielä säilyi. Erilaisissa jumpissa käytiin vähintään 5 kertaa viikossa ja yleensä pari jumppaa putkeen. Tuloksia alkoi näkymään ja paino putosi hyvää vauhtia. 

Maaliskuussa rohkenin aloittaa bloggaamisen. Olin ajatusta pyöritellyt mielessä jo jonkin aikaa mutta yhtenä iltana vain aloin kirjoittamaan. Ajattelin,että ihan sama mitä muut miettii niin mä aion kirjoittaa just siitä mitä haluan. Alkuun en kertonut kuin miehelleni blogista. Jotenkin nolostutti kertoa blogista kavereille (älkää kysykö miksi). Maaliskuussa kävin myös ensimmäisen kerran juoksemassa. Se jos mikä oli yksi vuoden huippuhetkistä koska juoksusta on tullut mulle rakas harrastus. Ensimmäinen juoksu oli noin pari kilsaa mutta mä jaksoin juosta sen koko matkan ja olin niin ylpeä itsestäni koska olen aina (ihan aina) vihannut juoksemista.

Huhtikuussa motivaatio alkoi olla jo häviön puolella kokonaan. Kävin kyllä Elixiassa sekä salilla,että jumpissa mutta painossa ei juuri muutosta tapahtunut. Aloitin Bodycampin Bikini fitness dieetin mutta lopetin kesken motivaation haihduttua. Koirajuoksu harrastus alkoi näihin aikoihin. Ostettiin Claudialle valjaat ja itselleni uusi juoksupuku ja vóila ei muuta kuin juoksemaan. Alkuun koiran kanssa juokseminen oli tuskallista koska tunnetusti koira juoksee aika paljon kovemmin kuin mä.

Toukokuussa meille muutti uudet perheenjäsenet. Muistatteko nämä kaverit? 

Kesäkuussa aloitin työt terveyskeskuksessa mieheni jäädessä lasten kanssa kotiin. Kävin juoksemassa silloin tällöin mutta en juuri muuta liikuntaa harrastanut. Kesäkuussa kävin myös kahden päivän mittaisen Hyvinvointivalmentajakoulutuksen josta tykkäsin tosi paljon. Uutta tietoa sain PALJON ja toki uusia ystäviäkin. Tässä kuussa kävin myös otattamassa mallikansion kuvat.

Jatketaan loppu vuotta seuraavassa postauksessa. :)