Juoksu fiilistä etsimässä

Viikonloppu meni hujauksessa vietettyäni sen Helsingissä koulun penkillä. Ravintotietoutta on pumpattu päähän hurjasti ja tuntuu,että pää ja kroppa käy ylikierroksilla. Päästyäni kotiin sunnuntaina päätin heti lähteä juoksemaan jos vaikka saisin tuuletettua ajatuksia. Muu perhe oli appivanhempien luona kylässä joten ei ollut kiire minnekään.

Olen pitänyt 1,5kk tauon juoksusta ihan huomaamatta. Olen sairastellut ja on ollut kiirettä ja liikaa muuta puuhaa. Kyllä tuon tauon huomasi juoksussa. Tahmeeta menoa oli sekä mulla,että koiralla. Kahden ensimmäisen kilometrin jälkeen pohkeet oli jo ihan jumissa ja tuntui,etten olisi jaksanut enää yhtään metriäkään. Kuutisen kilometriä vedin väkisin ja kotiin päästyäni vähän niin kuin joka paikkaan koski. Juoksu fiilis kyllä alkoi nostaa päätään jostain puun takaata ja jäi hyvä maku juoksusta vaikka ei kovin hyvin sujunutkaan. Tästä on hyvä taas jatkaa viikottaista juoksua (*koputan puuta etten sairastu vähään aikaan )  :)

Canicross kisoihin valmistautumista

Canicross kisoihin valmistautuessa ei riitä, että minä olen hyvässä kunnossa vaan koirankin pitää olla. Koiran kuten minunkin pitää olla terve. Treenataan sekä juoksua, että käydään kaupungissa tekemässä ohitusharjoituksia. Koiran pitää pystyä ohittamaan juostessa muut koirat ilman pysähtelyä. Osassa koirajuoksukisoissa on yhteislähdöt jotka voivat olla todella stressaavia koiralle sekä juoksijalle jos koira a) on peloissaan muista koirista b) liian energinen (saa pelätä meneekö toisen koiran kimppuun). Jotkut koirat ovat vain niin innoissaan päästessään juoksemaan,että ne käyvät enemmän kuin ylikierroksilla. Ei kukaan kisoihin tuo aggressiivisia koiria mutta juurikin tuo ylikierroksilla meneminen tekee koirista hieman kaheleita.  Allaolevassa kuvassa mm. näkyy takanani oleva nainen joka saa pitää kovin kiinni koiratsaan ettei mene edelle olevan koiran luo. Claudia taas ihmettelee lähinnä maailman menoa.:D

Samalla kun treenaan ensimmäistä maratonia varten niin juoksen lenkkejä koiran kanssa. Koira pitää hyvin vauhtia yllä kun itse alkaa hyytymään ja vauhti hidastuisi yksinään juostessa.Vaikka tämä meidän Claudia ei olekaan nopeimmasta päästä oleva koira niin kyllä se minut pitää vauhdissa. Jos olisi koira joka vetää ihan täysillä kaikki lenkit niin voisi jäädä lenkit lyhyiksi. Ei täysillä jaksa pitkää matkaa mennä tai joku ehkä jaksaa mutta se en ole minä.:D Koiran täytyy myös osata vetää oikein ja tarvittaessa himmata vauhtia. Se,että koiralla ei ole jarruja ollenkaan on mielestäni huono juttu. Mitä vain voi sattua jolloin koiran on pysähdyttävä käskystä. 

Olen kaikki tai ei mitään ihminen jolloin myös haluan saada itsestäni aina vain enemmän irti. Saan suurta nautintoa ihan jo kotinurkilla juoksemisesta koirani kanssa mutta vielä enemmän nautin kilpailemisesta. Se tunne joka valtaa juuri ennen kisoja,kisojen aikana ja niiden jälkeen on mahtava. Alkuun jännittää niin ettei tahdo pysyä järjissään ja maaliin kun pääsee koittaa upea fiilis onnistumisesta. Sama onnistumisen tunne valtaa minut joka lenkin jälkeen jos lenkki on muuten sujunut hyvin. Koen onnistuneeni aina kunn edes olen lähtenyt lenkille. Se minkä matkan pystyn juoksemaan minäkin päivänä tuo vielä paremman tunteen. Jos juostaan parin kympin lenkki on fiilis jo ihan huikea.  Uusien polkujen löytäminen lähimetsistä tai ihan vain uuden reitin löytyminen on syy lähteä juoksemaan. Koiran kanssa ei tule pelkoa,että ainakaan eksyy yksin.:D Jos saisin valita niin juoksisin aina vain hiekkateitä ja polkuja pitkin. Asfaltilla juokseminen rasittaa mielestäni jalkoja paljon enemmän (voi olla ihan tottumiskysymys) ja metsässä juokseminen tuntuu kaikin puolin mukavemmalta.

Varusteista olen kirjoittanut aiemminkin ja voit lukea sen täältä. Varusteet sekä omat, että koiran on tärkeää olla sopivat. Älä lähde juoksemaan pitkää lenkkiä uusilla lenkkareilla! Sama koskee koiraa. Ei kannata laittaa uusia valjaita jos olette lähdössä pitkälle lenkille. Jos valjaat hiertääkin koiraa niin voi tulla pitkä matka kotiin kävellen ellei saa soitettua kyytiä kotiin. Mulla odottaa niken barefoot lenkkarit kesän juoksuja ja en malttaisi odottaa,että pääsen testaamaan niitä. En vain tiedä miten hyvin ne mahtaa toimia maastossa. Vielä kerran muistutus myös hyvän juoksuvyön hankintaan. Kannattaa panostaa laatuun.

Yksi huomionarvoinen seikka on myös tarkastaa,että koiran rokotukset on kunnossa. Onneksi tarkistin asian myös meidän koirien osalta sillä kummallakin on rokotukset menossa vanhaksi. Aika on jo varattu tälle kuulle joten rokotukset saadaan hoidettua kuntoon ennen kisoja.

Ennen kisoja kannattaa katsoa miltä kisapäivän sää näyttää. Huolehdi riittävästä nesteyttämisestä. Riittävä vedensaanti on koiran suorituskyvyn kannalta yhtä tärkeää kuin riittävä energiansaanti. Vedellä on myös suhteellisen suuri lämmönjohtokyky - toisinsanoen se sitoo lämpöä, jota muodostuu aineenvaihdunnan ja liikunnan seurauksena, ja osallistuu näin elimistön lämmönsäätelyyn. Esimerkiksi rekikoirien vedentarve voi olla jopa 5 litraa vuorokaudessa. "Kotikoirat"  taas haihduttavat 15-20 asteen lämmössä 0,5-7 grammaa vettä elopainokiloa kohti tunnissa. Nestehukka vaikuttaa laskevasti koiran suorituskykyyn ja palautumiseen ja jo kahden prosentin nestehukka eli 400 grammaa 20 kilon painoisella koiralla vaikuttaa negatiivisesti. Veri muuttuu "tahmeammaksi" ja sydämen on työläämpää pumpata sitä eteenpäin, jolloin myös muun verenkiertoelimistön työkuorma lisääntyy. Hidastunut verenkierto puolestaan viivästyttää ravintoaineiden kulkua työskenteleviin lihaksiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että koiran kyky jäähdyttää elimistöään heikentyy, jolloin ylikuumenemisen riski kasvaa. Lihakset eivät saa tarpeeksi ravintoa, jolloin koiran suorituskyky laskee ja palautuminen rasituksesta hidastuu merkittävästi.  Koiralle ei saa antaa ihmisille tarkoitettuja urheilujuomia koska koira ei hikoile kuten ihminen jolloin se ei menetä samoja suoloja. Nirsolle koiralle voi tarjota vaikka tonnikalalla maustettua vettä tai jotain muuta koiran herkkua tuomaan makua veteen.

Itselle kannattaa varata myös eväitä mukaan juoksulle (paitsi jos on kyseessä lyhyt matka). Matkan aikana kannattaa pitää neste- ja energiatasapaino kunnossa nauttimalla energiageeliä ja kaksi desiä vettä jokaisen viiden kilometrin kohdalla.Alle kympin kisoihin en itse ottaisi mukaan eväitä juoksun ajaksi mutta se on minun mielipiteeni.Energiageeleillä pärjää hyvin varsinkin jos muuten tankkaa vettä ja /tai urheilujuomaa huoltopisteillä. Canicross kisat ei ainakaan Suomessa ole kovin pitkiä joten aika vähällä pärjää niissä. Älä kuitenkaan kokeile kisoissa mitään uutta tuotetta sillä se voi koitua tuhoisaksi ratkaisuksi (bajamajoja ei välttämättä ole tarjolla pikku kisoissa).

Kuumana päivänä kannattaa varata vaikka pyyhe mukaan jonka voi kastaa viileään veteen ja levittää koiran päälle juoksun jälkeen. On niitä olemassa myös jäähdytyspeittoja jos haluaa hifistellä. Tuulettimet on myös kova sana kuumina päivinä. Kylmänä päivänä taas kannattaa olla mukana jotain lämmintä sekä itselle,että koiralle juoksun jälkeen. Juoksun aikana tulee varmasti kuuma mutta sen jälkeen tulee useimmiten kylmä. Itse ainakin kärsin siitä,että pitkän lenkin jälkeen iskee heikotus ja kylmä. Viluttaa vaikka olisi monta peittoa päällä.

Muista, että tärkeintä on viettää yhdessä aikaa koirasi kanssa. On se sitten huvikseen juoksua tai kilpailemista. Nauttikaa juoksemisesta. Juoskaa fiilistellen, vetäkää spurtteja tai mikä vain teidän rytmiin sopii. Lopuksi kiitos seisoo ja on kaikkensa antanut olo.:)

Kohti maratonia

Tänään näkyi aurinkokin hetken aikaa.:)

Välillä oikein kauhistuttaa ajatella,että maratoniin on enää 8kk aikaa treenata. Aikanahan tuo kuulostaa älyttömän pitkältä mutta se,että pitäisi jaksaa tuolloin juosta maraton kuulostaa pelottavalta. Nyt olen taas päässyt juoksun makuun kaikkien hidastustöyssyjen jälkeen ja motivaatiokin on nostanut päätään. Painonpudotusprojektikin saa jatko-osan joka alkaa tänään. Jihuu!  Kerron siitä sitten enemmän toisessa postauksessa.  Tässä keskitytään maraton kuntoon pääsyä.  Ensinnäkin lenkkien määrää pitäisi lisätä lihaskuntoakin jaksaa treenata. Viime viikot on menty parin kolmen lenkeillä per viikko ja kilometri määrissä ei todellakaan ole kehuttavaa. Toinen virhe on juosta aina koiran kanssa. Vaikka saan juostua koiran kanssa kovemmin mikä takaa todennäköisesti paremman vauhdin myös yksin juostessa niin tulee yksin juokseminen tuntumaan tosi hitaalta. Pitäisi tehdä lenkkejä yksinään mutta tässä saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla pois päivän järjestyksestä. Joka kerta kun vedän juoksukamppeet päälle menee koira istumaan eteiseen odottamaan.:) 

Lisää kuvateksti

Vielä ollaan kaiken sairastelun ja huonon ruokavalion takia siinä pisteessä,että lenkit tuntuu raskailta ja enemmänkin ärsyttäviltä. Lyhyillä lenkeillä ei edes pääse juoksu fiilikseen mutta kympin lenkeillä jo alkaa juoksu sujumaan ja tuntumaan ihan mukavalta. Haluan saada itselleni joka lenkille sen hyvän fiiliksen ja sitä tässä nyt lähdetään tavoittelemaan.  Tiedän ettei liikunta ja treenaaminen aina ole kivaa ja joskus pitää mennä mukavuusalueiden ulkopuolelle. Vauhtisammakon järjestämät ultralenkit on olleet mulle näitä mukavuusalueen ulkopuolelle jääviä treenejä. Ne tuntuvat vasta jälkikäteen mukavilta mutta juoksun aikana ihan tuskaiselta. Tykkään rikkoa rajojani ja mikään ei tuo parempaa tunnetta kuin tajuavansa pystyä tekemään jotain mitä luulin etten kykene tekemään.

Tälle vuodella on jo jotain kisasuunnitelmiakin tehty Tallinnan maratonin lisäksi. Nimittäin Maskun maratonilla olisi tarkoitus mennä vetämään joko kymppi taikka puolikas. Sen jälkeen toukokuussa olisi koirajuoksukisat Tammelassa (14km) ja Turussakin olisi 9.5 mahdollisuus juosta kymppi taikka puolikas. Siinähän niitä olisi. Mitä suunnitelmia teillä on tälle vuodelle? Meinaatteko kisata jossain lajissa? Onko tavoitteita? :)

Lenkille lompsis

Eilen sai kyllä kaivaa hyvin kauan motivaatiota lenkille lähtöön. Keli oli mitä kamalin sillä tihkutti vettä ja kävelytiet oli ihan loskassa. Not nice! Väsyttikin eikä millään vaan olisi jaksanut tehdä mitään. Puol 7 maissa illalla sitten päätin,että ei auta kuin oikeasti napata koira mukaan autoon ja menoksi. Tähän aikaan vuodesta on pakko ajella ns. keskustaan koska meidän talon lähettyvillä ei ole katuvalaistusta ja mä en otsalampun varjolla lähde pihalle juoksemaan. Matkalla keskustaan eli noin 5 kilometrin ajan vasemmasta jalasta veti suonta ja miettisin,että pitääkö vaan suosiolla lähteä takaisin kotiin.  Perille päästyäni nappasin koiran pihalle ja lähdettiin juoksemaan. Voi sitä tahmeuden määrää. Mihin mun kunto on hävinnyt?? Jalat ei vaan liikkuneet mihinkään ja ensimmäiset kolme kilometriä oli täyttä tuskaa.Jatkuvasti mietin kääntymistä takaisin ja suoraan sanottuna otti päähän. Sitkeästi vedin kuitenkin sen 6,6 kilometrin lenkin.

Se mikä sai lähtemään lenkille oli uudet treenihousut.  Tilasin Brandalta nämä älyttömän värikkäät housut jotka kyllä saavat hymyilemään vaikka sataisi pikku ukkoja ulkona. Ensinnäkin Brandan valikoimissa on toinen toistaan ihanempia housuja ja oli todella vaikeaa valita vain yhdet. Päädyin näihin housuihin siksi, että ne sopivat kirkkaan oranssin juoksutakkini kanssa. Tykkään välillä pitää juostessa muitakin kuin perus mustia juoksutrikoita. Pitäähän sitä naisellinen olla lenkilläkin. :) *Postaus toteutettu yhteistyönä Brandan kanssa*

Mitäs tykkäätte uusista housuista? Suositteko mieluummin  treenatessa värikkäitä vaatteita vai perus mustia/yksivärisiä? :)

2,5 h miniultra

Lähes kuukauden sairastelun jälkeen olen juossut vain kaksi kertaa noin 7 kilometrin lenkin ja eilen repäsin. Olin mukana juoksemassa juoksukoulu Vauhtisammakon järjestämässä 2,5 tunnin yhteislenkillä. Fiilis noissa heidän lenkeissä on ihan mahtava. .:) Ajattelin jo puolen tunnin juoksun jälkeen, että tästä tulee pitkä lenkki koska juoksu tuntui tosi tahmaselta. Askel painoi tonnin ja sykkeet oli pilvissä. Sitkeästi kuitenkin juoksin pari tuntia ja matkaa mittariin tuli 20,1 kilometriä. Hyvän pituinen lenkki siis. Sivukorvalla kuulin, että parhaimmat juoksivat about 27 kilometriä joten en kovin paljon huonommin vetänyt. Tuolla tulee väkisin vähän se tunne, ettei kehtaa luovuttaa joten sitkeästi vetää porukan mukana. Kaikki juttelee toisten kanssa ja aika kuluu siinä samalla kun turisee.

Kaikkein ihaninta oli kuitenkin päästä hierontaan lenkin jälkeen. Nopeasti kävin suihkussa juoksukoululka ja sieltä suoraan hierontaan. Luksusta! Jalat veti lyhyen ajomatkan aikana ihan jumiin ja kävely oli hankalaa hierontapaikalle. Ihme kyllä itse hieronta ei sattunut yhtään vaikka tunsin, että reidet on jumissa sekä edestä, että takaata. Kotiin päästyä reidet oli kipeät ja ovat edelleenkin. Kipu kyllä helpottaa muutamassa päivässä mutta hetken joutuu kärsimään.:)

Kuva viime vuoden 3h yhteislenkiltä.

Juoksemisen ilo

Olen vihdoinkin siinä kunnossa,että pystyn juoksemaan. *Koputan puuta* Kaverin kanssa käytiin juoksemassa vähän alle 7 kilometrin lenkki ja se tuntui kevyeltä. Mulla oli koira mukana mikä tietysti auttaa kun jatkuvasti vetää mua eteenpäin. Täytyy kyllä sanoa,että askel ei painanut missään vaiheessa ja juokseminen tuntui hyvältä. Nämä pari lenkkiä on nyt menty niin hitaasti,että pystytään puhumaan mikä on hienoa. Yksinäni mä paahdan menemään sellaista vauhtia,etten pystyisi puhumaan paria sanaa enempää. Hitaat hölkkälenkit tekevät mulle todella hyvää varsinkin nyt kuukauden sairastelun jälkeen. Fiilikset juoksun aikana ja juoksun jälkeen on se syy miksi mä rakastan juoksua. Endorfiiniryöppy oikein hyökkää juoksun jälkeen ja ilomielin otan sen vastaan. :)

Tänään oli paljon kylmempi ilma kuin mitä sunnuntaina oli ja siksi olikin vaikeaa miettiä mitä päällensä laittaa. Tiikeritrikoot on mun ihan lempparit vaikka ei kovin lämpimät todellakaan ole. Mä koen kamalaksi sen,että lenkillä tulee liian kuuma. Mieluummin palelen alku lenkin kuin,että hikoilen koko lenkin kuin pikku possu saunassa. Kaikenlisäksi kylmä viima puhalsi takaisin päin juostessa. :/ Tällä viikolla juoksenkin aika maltilla koska lauantaina on vuorossa Vauhtisammakon järjestämä 2,5h  lenkki. Mä niin odotan tuota lauantaita koska siitä on taas kulunut ihan liikaa aikaa kun on päässyt pitkälle lenkille. Hauskaa päästä myös höpöttelemään muiden yhtä hullujen juoksijoiden. :D

Tulipas pelästynyt ilme.:D

Lenkkeilyä remontin lomassa

Mun fiilikset oli eilen niin katossa kun uskalsin lähteä juoksemaan kaverin kanssa. Pelkäsin miten sääri kestää mutta hyvinhän se. Laitoin kompressiosäärystimet jalkaan ja paine jalasta hävisi heti. Miettisin miksi en tajunnut pitää niitä heti onnettomuuden jälkeen. Paikoitellen oli tiet todella jäässä ja osa matkasta juostiin jalkakäytävillä joissa ei ollut yhtään jäätä.  Tunnin lenkin jälkeen jalat oli ihan vetelät ja reisissä kyllä tuntui. Tiesi taas tehneensä jotain. Kaverini juoksi ensimmäistä kertaa näin pitkän lenkin ja ylpeä olen hänestä.:) Matkaa lenkille kertyi 7 kilometriä ja vauhtina hidas jotta pystyttiin vaihtamaan kuulumisia. Lenkki teki todella terää ja oli ihanaa päästä tekemään jotain vaikkakin kotonakin ollaan puuhasteltu yhtä sun toista. :D

Mies nimittäin innostui tekemään keittiöremppaa. Kaikki alkoi siitä kun mies asensi eteisen sähköjohtoja joista osa menee keittiön kautta eli maalipinta hieman kärsi tässä hommassa keittiön puolella. Ollaan jo jonkin aikaa pohdittu hirsien esiin ottamista keittiössäkin (kaikissa muissa huoneissa ne jo on näkyvillä).  Yhdestä kulmasta sitten aloitettiin ja tänään otettiin toinenkin seinä esiin. Ikkunaseinä on vielä raivaamatta mutta se saa hetken odottaa.  Hirsien ollessa nyt esillä niin enää on se ns. raskain ja likaisin homma edessä nimittäin hirsien hiominen. Tällä hetkellä kaikki hirret on erivärisiä joten hiomalla niistä saa kauniimmat. Mitään maalia tai lakkaa niiden päälle ei tule vaan jäävät puun värisiksi.  Päässä pyörii tuhat ideaa miten saada keittiöstä kivannäköinen. Haluaisimme saada hirsiseinän näyttämään juuri niin pitkälle kuin se on luonnossakin ja kaapit ikävä kyllä tekee siitä taas kapeamman oloisen. Avohyllyt mietityttää mutta olisivat upeat koska hirsiseinää jäisi näkyviin paljon. Olen katsellut eri maalivaihtoehtoja muihin seiniin ja todennäköisesti päädytään johonnin hyvin vaaleaan. Tykkään väreistä mutta huomaan kyllästyväni niihin muutamassa vuodessa ja ihan niin usein ei ole varaa remontoida.:D

Tästä lähdettiin liikkeelle. (Tilanpuutteen vuoksi pyykinpesukone sijaitsee keittiössä)

Tässä keittiö jälkeen jolloin kaikki on vielä rempallaan.

Onko teillä heittää vinkkejä? Onko kenelläkään avohyllyjä keittiössä? Onko toimivat? :)

Musiikista motivaatiota juoksuun

Ilman musiikkia on vaikea lähteä juoksemaan varsinkaan yksin. Saan musiikista tempoa ja vauhdikas musiikki takaa hyvän vauhdin koko lenkin aikana. Spotify on kätevä kaveri lenkillä ja sinne olenkin tehnyt oman listan ihan vain juoksulenkkejä ajatellen. Täytyy syksyn maratonia varten ladata vielä oma lista Spotifyhin jotta on taatusti hyvää musiikkia 5 tunnin ajan.Kaverin kanssa keskusteltiin musiikin kuuntelusta maratonin aikana ja hän kertoi että hänellä on tietty biisi listan lopussa ihan vain loppumetrin fiilistelyä varten. Voisin itsekin keksiä loppuun biisin mistä saisi huippufiilikset.

Tämän hetken ykkössuosikki on Blasterjaxx. Tässä muutamia biisejä jotka soi aina lenkillä.:)

Tämän alkuvuoden ehkä yksi parhaimmista biiseistä on Samsara 2015. Ihan huippu! Sykkeet nousee satavarmasti kun tuohon kertosäkeen tahtiin vetää lenkin. :)

Mitä biisejä te kuuntelette lenkillä? Millainen musiikkityyli motivoi teitä treenaamaan?

Juoksemisen kaipuu

Haluaisin jo juoksemaan. Kaipaan ihania lenkkipolkujani. Haluan tuntea viiman kasvoilla juostessa kovaa. Koirakin kovasti odottaa lenkille pääsyä.En ole päässyt lenkille moneen viikkoon,ainakaan kolmeen viikkoon. Kiitos ensiksi selkäkivun ja siihen perään tullen flunssan josta en vieläkään ole parantunut. (Alkaa pää kohta lahoamaan) Eikä kaipuutani juoksemiseen auta yhtään se,että muut innokkaat bloggarit postaavat juttuja treeneistään. Mä olen kateellinen. (Tuntuu,etten ole postannut juuri mitään treeniin liittyen pitkään aikaan)

En siis ole lopettanut juoksemista vaikka en ole siitä hetkeen hehkuttanut. En vain ole päässyt lenkille joten ei ole kertakaikkiaan ollut mitään raportoitavaa siltä saralta. Lupaan, että hehkutan yhden postauksen verran kun seuraavaksi pääsen lenkille.:D

Maratonia varten pitäisi kyllä aloittaa treenaaminen... Alkaa jo hieman pelottamaan milloinkohan tosissaan pääsen aloittamaan. Olen jo katsellut sillä silmällä juoksutapahtumia mutta en ole uskaltanut ilmoittautua kuin Tallinnan maratoniin. Pelkään niin, että jää juoksu väliin jos ilmoittauduin liian ajoissa kuten kävi viime vuonna Ruisrääkin kanssa kun olin enterorokossa.

Tässä kuitenkin viime vuodelta upeita muistoja juoksemiseen liittyen. :)

Vuoden 2015 haasteet, tulevat tavoitteet ja lupaukset

kuva

Se olisi vuosi 2015 .Uusi vuosi tuo toivottavasti mukanaan muutakin uutta kuin uuden työn. :) Suurimmat haaveet tänä vuonna liittyvät treenaamiseen ja painonpudotukseen. Tähtään taas askeleen lähemmäksi unelmieni kroppaa ja kohti itsevarmempaa minää. Juoksu on lähellä sydäntä ja toivottavasti saan tänä vuonna juosta entistä enemmän, nauttia siitä ja rikkoa omia ennätyksiä.

Tänä vuonna osallistun useampaan haasteeseen ihan silkasta uteliaisuudesta. 

1. Haaste olla 100 päivää ilman alkoholia. Käy sinäkin osallistumassa haasteeseen täällä.  Tämä on varmaan kaikista haasteista helpoin minulle.

2. Haaste: 2-3 litraa päivässä on Facebookissa liikkuva haaste. Olen taas laiskistunut veden juonnin suhteen ja on aika petrata. Eihän haaste itsestään pistä minua juomaan enemmän vaan kyllä se on ihan itse täytettävä lasi ja juotava. :D Toivon tältä haasteelta lähinnä motivaatiota lisää veden juontiin.

3. Vähäsokerinen tammikuu  on sekin Facebook-haaste.  Tämän haasteetn otin vastaan koska lipsuminen herkutteluiden suhteen on mennyt överiksi ja on aika skarpata. Koko joulukuu on mennyt herkutellen ja tunsin kuinka housun napit kiristyivät, vatsa turposi,naamaan ilmestyi näpyt ja turvotus. Ei kovin hyvä fiilis siis. Tästä haasteesta on hyötyä kun meinaa pudottaa painoa.

Sitten tavoitteisiin joita varmasti keksin lisää vuoden aikana mutta tässä ne jotka nyt tällä hetkellä on mielessä.Tänä vuonna asetan itselleni konkreettiset tavoitteet jos ne sillä tapaa olisi helpompi toteuttaa. Ainakin on helpompi joulukuussa surkutella sitten häviötä ellen päässyt tavoitteisiin. :D

1. Tavoitteena on juosta maraton. Olen ilmoittautunut syyskuussa järjestettävään Tallinnan maratoniin jonne mennään yhdessä mieheni kansa. Kuinka romanttista.:D

2. Ainakin yhden ellei kaksi puolikasta maratonia olisi kiva juosta vuoden sisällä. 

3. Haluan osallistua koirajuoksukisoihin. 

4. Aion saada painon vielä putoamaan lisää. Toiset 10 kiloa olisi mahtavaa mutta 5 kiloakin olisi tyydyttävä tavoite. 

5. Tavoitteena olisi juosta 3-4 lenkkiä viikossa.

6. Tutustua uusiin lajeihin vuoden aikana. 

7. Aloittaa tankotanssikurssi.


Haluan myös luvata asioita perheelleni.

Lupaan olla enemmän läsnä kaikessa tekemisessä.  Haluan, että tehdään enemmän asioita ihan perheenä. Yritän ottaa rennommin enkä raivostu sotkusta (lopetan jatkuvan siivoamisen). Haluan tehdä enemmän asioita lasten kanssa. Viime vuonna kesällä tehdyt reissut lasten kanssa oli ihan huippu hauskoja.  Mikä olisi ihan parasta niin saada enemmän yhteistä aikaa mieheni kanssa.

Mitä tavoitteita te olette asettaneet tälle vuodelle? Oletteko lähteneet mukaan haasteisiin?  Teittekö uudenvuoden lupauksia? :)

Loppuvuosi 2014

Jatketaan sitten kohti loppuvuotta joka on ollut enemmän juoksupainotteinen. Olen rikkonut juoksussa ennätykset matkassa, ajassa ja nopeudessa.  On ollut ihan huikeeta seurata omaa edistymistä ja siihenhän tämä blogi on ollut hyvä. Sport tracker kulkee mukana lenkeillä joten sieltäkin on helppo katsoa lenkkien määrää,pituutta,aikaa ja nopeutta.

Heinäkuussa motivaatio ruuan suhteen on ollut löysähkö. Herkkuja on uponnut mutta juoksun innostamana ei paino ole noussut .Kävin myös tutkailemassa juosten tämän lähitienoon luontopolkuja. Kangenmiekan kierroksesta voi lukea täältä. Juoksin heinäkuun helteissä ensimmäisen pitkän lenkkini (18,6 km) aikaan 2h 14 minuuttia vauhdilla 7,12 min/km.  Voitte kuvitella sen voittaja fiiliksen kun pääsin kotiin tuon lenkin jälkeen.  Tuosta pitkästä matkasta löytyy postaus täältä. 

Heinäkuussa juhlittiin Ruisrockissa ja käytiin myös korkeasaaressa josta voit lukea täältä. En ollut käynyt pitkään aikaan tuolla ja se oli ihan hauska reissu lasten kanssa.  Paino oli heinäkuuhun mennessä tippunut 10 kiloa alkuvuodesta. Jippii! 

 

Elokuussa nautiskelin ystävien seurasta ja käytiin Turussa Gangut Regatassa. Sonera tarjosi ilmaisen reissun Särkänniemeen joten pitihän sielläkin sitten käydä. Lisää kuvia reissusta täällä. Seuraavana päivänä oli vuorossa yksi pelottavimmista kokemuksista nimittäin puolikkaan juokseminen. Jännitys oli ihan älytön. Eihän se ollut kuin juoksukisa,mutta pelkäsin pääsenkö hengissä maaliin. Enhän ollut koskaan noin pitkää matkaa juossut.  Maaliin pääsin ajassa 2h 31min ja fiiliksistä voi lukea täältä.

 

 

Syyskuu alkoi Il Divon konsertilla. Oi mitkä ihanuudet. :) Juoksussa otin uuden suuntauksen ja lähdin mukaan Vauhtisammakon juoksukouluun. Siitä lisää täällä.

Lokakuussa lähti juoksemisen kanssa kilometrit ihan lapasesta Vauhtisammakon juoksukoulun järjestämissä ultralenkeillä. Miniultra oli kestoltaan 4 tuntia ja sinä aikana itse juoksin 27,5 km ja ajallisesti 3h 2min. Koko neljän tunnin aikana mukana kulkee auto joka jokainen vuorollaan ajaa 1 kilometrin matkan ja kyytiin saa hypätä kun siltä tuntuu. Koirani Claudian käytiin epävirallisissa koirajuoksun Sm-kisoissa kokeilemassa miltä juoksu tuntuu. Näissä valjakkokisoihin yhdistetyissä kisoissa oli ihan mieletön tunnelma. Siitä lisää täällä. Lokakuun aikana olin ollut innokas juoksija ja lenkkejä oli kertynyt 9.

Marraskuussa metsästettiin taas ennätysmatkaa ja aikaa juoksussa. 5h kestävä ultra oli vuorossa jonka aikana juoksin vähän päälle 33 kilometriä. Ihan uusi ennätys. :) Siirryin takaisin ambulanssiin töihin ja innostuin taas salilla käymisestä.  Salitreenaamisesta juttua täällä. Kävin myös Roxeten konsertissa josta juttua täällä. Myös uusia perheenjäseniä saatiin marraskuussa joista juttua täällä.

Joulukuu tuo vuoden viimeinen kuu on mennyt enemmän tai vähemmän sairastellessa mikä on ollut todella raivostuttavaa. Kerroin teille vuoden aikana tapahtuneesta ulkonäkömuutoksesta täällä.  12 kiloa laihempana on helppo hymyillä.

Voi tsiisus mikä keli

Tuntuu etten ole ikuisuuksiin käynyt pihalla tai olen mutta lähinnä hypännyt auton kyytiin ja autosta pois perille päästyäni. Ihmekös on ollut nuutunut olo viime päivinä. Vielä kun siihen yhdistää epäterveelliset ruokailut (olen ottanut taas vähän liian rennon otteen ) niin voila, fiilis on kaikkea muuta kuin reipas.

Sadepäivät ja aamuinen lumisade sai haukkomaan henkeä.Ei minään päivänä voi olla kaunis keli kun mulla olisi aikaa ulkoiluun. Muksujen ja miehen mentyä päikkäreille päätin uhmata loskaset tiet ja lähdettiin Claudian kanssa juoksemaan. Sukat kastui heti kun astuin ulos ovesta.:( Aura-auto onneksi ajoi juuri meidän pihan ohi kun oltiin vasta lähdössä joten ei tarvinnut odotella kastuvansa läpimäräksi lenkin aikana.:D  Jos loskaa otetaan huomioon niin keli oli upea.

Käytiin meidän perus kympin lenkki tai himpun alle siitä tulee mutta kuka niitä muutamia metrejä laskee.:D Kyllä lenkki meni taas niin puuskuttaessa. Tuntui kuin olisin ollut ensimmäistä lenkkiä vetämässä pariin vuoteen vaikka taitaa siitä ihan kunnon lenkistä olla yli pari viikkoa aikaa. Sairastelut ja kiire on vieneet voiton viime viikkoina. 

Lenkistä jäi niin mahtava fiilis,että haluan äkkiä lenkille uudestaan. Tätä endorfiiniryöppyä mä olin kaivannut. Kunhan vaan sää olisi edes hieman armollisempi ja pitäisi vaikka lumen hetken maassa eikä kaataisi jatkuvasti vettä niskaan. Tykkään juoksemisesta mutta en niin paljon, että lähtisin sateessa. Täällä korvessa kun asuu missä ei ole minkään valtakunnan katuvalaistusta niin aika rajatut on ajat milloin lenkille viitsii lähteä. Mä en nimittäin myöskään tykkää juosta pimeässä otsalampun turvin. Mä oon nössö.Myönnän! Mutta vähän väliä luen jostain lehdestä, että milloin on nähty karhu tai susia niin ei mua ihan hirveästi nappaa mennä ulos pimeässä.  Jään odottelemaan kevättä ja valoisampia iltoja.:)

Canicross eli koirajuoksu

Haluan kertoa teille harrastuksestani eli koirajuoksusta. Koirajuoksussa siis juostaan koiran kanssa. Simple as that. :) 

Koirajuoksu, jota kansainvälisesti kutsutaan termillä “canicross” tulee Euroopasta. “Cross” sanalla viitataan maastoon (cross country) ja ”canicross” on liikkumista maastossa koiran kanssa.

Sääntönumero 1. Kunnon varusteet. Ethän sinäkään lähtisi huonoilla lenkkareilla juoksemaan tai rikkinäisillä verkkareilla salille joten panosta kunnon varusteisiin myös koiralle. Hyvillä ja oikeilla varusteilla vältytään loukkaantumisilta. 

Koiran kanssa kannattaa käydä sovittamassa valjaita jos haluaa pelata varman päälle. Toki valjaita saa tilata netistäkin mutta kaikki valjas mallit eivät välttämättä sovellu juuri sille sinun koirallesi. Kävin itse dallumme kanssa serkkuni luona sovittamassa varmaan kymmentä eri valjasta mutta mikään ei sopinut. Joukossa oli eri merkkisiä, lyhyitä, pitkiä, uroksille ja nartuille suunnattuja.  Kysyin Facebookin dallu-sivulla, että mitä valjaita he käyttävät ja sain useita vastauksia. Suurimmalla osalla oli käytössä Zero dc:t ja tämän takia uskalsin tilata ne toki tietäen, että nekään ei välttämättä sovi. Dallu on vaikea rotu siinä mielessä, että rinta on leveä mutta kroppa taas pitkä.  Kävi kuitenkin hyvä tuuri, sillä Zero dc:t sopi myös meidän dallulle. Merkkejä on paljon erilaisia ja erimallisille koirille suunnattuja joten kannattaa kysellä saman rodun tai saman rotutyypin omistajilta vinkkejä jos lähistöllä ei ole hyvää lemmikkieläinliikettä. Valjaisiin kannattaa panostaa koska huonosti sopivat valjaat voivat hiertää tai painaa vedossa väärään paikkaan jolloin koira ei halua juosta.

Perus marketeista kuten Prismastakin löytyy valjaita ja juoksuun tarvittavat muutkin varusteet kuten juoksuvyö joka on aika oleellinen varuste.  Haluan, että tiedätte – juoksuvyölläkin on paljon merkitystä.  Me ostettiin ensimmäiset valjaat sekä juoksuvyö Puuilosta. Ne olivat edulliset ja näytti päällisin puolin hyvältä. Käytiin miehen kanssa kummatkin dallun kanssa lenkillä niillä ja tuntui ihan hyvältä kunnes pääsin kokeilemaan toisenlaista juoksuvyötä. Oli kyllä niin erilaista vetää juoksuvyöllä jossa on jalkaremmit. En tajunnut edes kuinka ärsyttävää oli juosta sellaisella perusvyöllä joka vedetään kiinni lantiolle. Se nousi jatkuvasti juostessa ja sai vetää takaisin alas. Huonossa vyössä myös veto on koko ajan selässä koska vyö ei pysynyt alhaalla. Juoksuinto koiran kanssa nousi potenssiin kymmenen kun sain lainaksi tuon juoksuvyön remmeillä.  Kun olimme Jämillä koirajuoksukisoissa niin ostin oman juoksuvyön remmeillä mutta astetta uudemman malliset. Ne ovat vähän niin kuin verkkohousut jotka vedetään jalkaan. Niissä vasta onkin hyvä juosta. Veto tuntuu pelkästään pakaran seudulla eikä selässä kuten ensimmäisessä juoksuvyössä. Joten panostakaa laatuun. Huonoilla varusteilla motivaatio laskee yhtä nopeasti kuin alkoikin. 

Juoksuvyöhön kuuluu vyön lisäksi vetonaru jossa juoksija ja koira ovat kiinni toisissaan. Näitäkin on erilaisia ja eripituisia. Itse suosin suht lyhyttä vetonarua koska silloin veto pysyy koko ajan eikä vetonaru roiku maassa jos koira ei jaksakaan juosta edellä. Kokeilin pidempääkin vetonarua mutta se oli jatkuvasti solmussa koiran tai omissa jaloissa. 

Jos mielii kilpailemaan niin varusteisiin on määritetty joitakin tarkennuksia. Muunmuassa vetovyön tulee olla selästä vähintään 7cm korkea ja siinä pitää olla nopeasti irrotettavissa oleva kiinnityssysteemi. Ostamassani vetovyössä vetonaru on tosi helposti irrotettavissa. Vetonarun pituus saa olla maksimissaan 2,5 metriä venyttämättömänä.

Koiran kanssa juoksemisen etu on siinä, että jos koira oikeasti vetää vetonaru kireänä niin se tarkoittaa sitä, että sinä tulet perässä yhtä kovaa vauhtia. Koira pitää vetotahtia yllä ja sinä taistelet takana pysyäksesi perässä. Jos olet luovuttamassa niin koira vetää silti samaa tahtia sinua perässä.  Koiran kanssa pystyy juoksemaan kovaa mutta vastaavasti jos on sen luonteinen koira joka hiljaa juoksee vierelläsi ja se sopii paremmin sinun tahtiisi niin hyvä. Näin sen kuuluukin mennä. Jos et jaksa vielä juosta pitkiä matkoja tai kovaa niin aloita juoksemalla yksin- ilman koiraa. Näin saat varmuutta oman juoksemiseen ja saat omaa kuntoa kohoamaan. Jos tiedät jo valmiiksi että koirasi ei välttämättä vedä niin ota koira mukaan lenkille ja vedätte omaan tahtiin. Kukaan tai mikään ei pakota juoksemaan henki hieverissä- paitsi jos matkalla törmää karhuun. 

Muistin virkistämiseksi:

Pitäkää koiran kanssa hauskaa lenkillä.

Ei juoksemisen tarvitse olla vakavaa.

Nauttikaa yhdessä olemisesta.

Koira taatusti nauttii kun pääsee kunnon lenkille ja voin taata, että lenkin jälkeen sinunkin olosi on mahtava.

Susanna ja Claudia

Junnaava juoksija

Sykesportin sivulta löytyi juttu juoksuvaihteista jonka on kirjoittanut juoksukoulu Vauhtisammakon perustaja Mikko Liukka.  Tekstissä pohditaan aloittelelevan juoksijan, keskivertojuoksijan,  kokeneemman juoksijan ja junnaavan juoksijan välistä eroa. 

Sitten päästäänkin itse aiheeseen eli miksi mä tartuin tähän asiaan. Hyvin helppo syy. Mä olen junnaavan juoksija. Mikko sen jutussaan kertoi. :D Mä vedän aina lenkit samalla vauhdilla vaikka lenkkiä vaihtelenkin. Vauhti toki vaihtuu lenkin aikana mutta periaatteessa vedän sellasta 5.30-6.00 min/km vauhtia kaikki lenkit. Nämä lenkit ei juurikaan kehitä vaan kunto pysyy kohdallaan.Mä kuitenkin haluan kehittyä juoksijana.

Myasicsin kautta saamani juoksuohjelmaan sisältyy alkuun paljon hidastempoisia lenkkejä jotka on tuottaneet mulle kovasti päänvaivaa. Mä en vaan osaa mennä niin hitaasti. Mä haluan juosta kovaa ei siksi,että olisin nopeammin kotona vaan siksi,että siitä tulee hyvä olo.   En mä toki aina ole juossut ns. kovaa vaan hitaista lenkeistä olen alottanut ja olen ylpeä itsestäni , että jaksan juosta nykyään niin paljon kovempaa kuin ennen.

Muistan ihan ala-asteelta asti miten mä vihasin juoksua. Meidän piti juosta sellasta sadan metrin pätkää ja se oli ihan kamalaa.Enhän mä jaksanut. Olinhan aina ollut myös se luokan pyörein tyttö joten ei ollut helppoa juosta kovaa. Osallistuin ala-asteella koulujen välisissä yleisurheilukisoissa johonkin juoksukisoihin ja ei mulla ollut mitään saumaa pärjätä niiden muiden joukossa.  Mä olin hyvä kuulantyönnössä joten tykkäsin siitä. Muut ei pärjänneet mulle siinä ja mä nauttisin siitä.

Monesti elämäni aikana olen yrittänyt aloittaa juoksun harrastus mielessä mutta lopettanut pariin lenkkiin. Todennut vain,että ei oo mun juttu.  Tavattuani mieheni ja kuultuani hänen juoksu innostuksestaan lämpenin ajatukselle. Tosin siihen lämpenemiseen kului neljä vuotta.:D Mutta hei parempi nyt kun ei milloinkaan. Keväällä 2014 päätin juosta kotiin kaverin luota. Matkaa siinä taisi kertyä huimat 2 kilometriä. Mä olin niin ylpeä kun jaksoin juosta koko matkan -hitaasti-mutta juoksin kuitenkin. Tästä se innostu sitten lähti ja ollaan jo junnaaja juoksijoita.

Jutussa oli 7 hyvää pointtia päästä pois noidankehästä, joista mä olen muutaman jo tehnyt. Hyvä mä! :)  Kuten aloittanut kuntosaliharjoittelun ja liittynyt Vauhtisammakoihin. Selittelyitä löytyy silti edelleen.;)  Seuraavaksi tavoitteeksi otan 3 eli pyrin ottamaan lyhyitä vetoja kesken lenkkien. Tämä innostaa varmasti myös koiraa joka kulkee lenkeillä mukana.  Pitäisi ottaa tavoitteeksi käydä ilman koiraankin lenkillä mutta eihän sitä voi jättää kotiin kun toinen anovalla katseella tuijottaa ovensuussa.:D

1. Aloita voimaharjoittelu.
2. Opettele parempi juoksutekniikka (junnaus on heikentänyt sitä täysin varmasti).
3. Juokse lyhyitä teräviä vetoja.
4. Yhdistä kävelyä ja juoksua.
5. Juokse alkuun entisellä junnausvauhdilla korkeintaan yksi lenkki viikossa.
6. Liity johonkin juoksuporukkaan, jossa SINUN ON PAKKO juosta erilaisilla vauhdeilla.
7. ÄLÄ SELITTELE!

Täältä voit lukea koko jutun jos kiinnostaa.  Sykesportin sivuilta voi bongata monta muutakin hyvää tekstiä koskien juuri juoksu ja siinä kehittymistä.

Mä rakastan tätä oloa joka kuvassa näkyy - kaikkensa antanut!

Juoksua ja salilla rehkimistä

Maanantaina kävin koiran kanssa meidän perus lenkin joka on himpun alle kymmenen kilsaa.
Huomaan joka kerta juoksevani sen nopeammin ja paremmalla fiiliksellä. Koira juoksee hyvin ja vetää niin kuin kuuluukin.

Tiistaina käytiin ystäväni Lauran kanssa SatsElixiassa vetämässä kunnonsalitreeni. Mulla on ollut taas aikamoinen välikausi salilla käymisestä kun taas Laura käy säännöllisesti kolme kertaa viikossa.  Mä halusin,että Laura katsoo mun tekniikoita joten tehtiin kyykkyjä smith-laitteessa, jalkaprässiä,maastavetoja, dippejä ja leuanvetoja. Mä olin niin innoissani kun jaksoin vetää 6 leukaa.:D

Keskiviikkona treffattiin taas salilla Lauran kanssa. Tänään vuorossa oli rinta,selkä ja kädet.
Tehtiin mysö vatsoja sekä yksin, että yhdessä. Kyllä seura vaan saa salilla tekemään ihmeitä.

Torstaina halusin lähteä pitkälle lenkille joten koiran kanssa lähdettiin juoksemaan. Valitsin Sports Trackerista mieheni ja hänen kaverinsa yhdessä juokseman lenkin takaa-ajo-ohjelmalla. He olivat juosseet 18,5 km aikaan 1h 47min. Mun piti siis päihittää mukamas toi aika. Mä ajattelin heti alusta asti,että mennään just sillä vauhdilla mikä tuntuu hyvältä. Jos tuntuu,ettei jaksa juosta niin himmaan tahtia. Olin ensimmäisen kilometrin jälkeen jo heitä edellä. Etumatka säilyi pitkään. Mulla oli mukana glukoosipastilleja joita imeskelin  matkan aikana. Harmitti kun olin syönyt kaikki energiageelit jo edellisellä viikolla enkä ollut muistanut ostaa lisää.  Juoksu kulki älyttömän hyvin. Koira veti taas loisteliaasti.  Mikä parasta niin lenkin loputtua katsoin aikaani ja se oli 1h 45 min.Hahaa,mä olin juossut 18,5km  nopeammin kuin mieheni kaverinsa kanssa. He kuitenkin lenkkeilivät silloin säännöllisesti kun kummatkin treenasivat maratoniin. Mä olin todella ylpeä itsestäni ja soitinkin miehelle brassaus puhelun.:D  Täytyy vielä kehua koiraakin,että tosta vaan jaksoi vetää mua perässä noinkin pitkän lenkin. Mieheni juoksi sen kanssa keväällä mutta silloin koira aina hyytyi kesken matkan ja lopulta se joutui jäämään kotiin ku mies ei jaksanut kiskoa sitä perässä. Nyt Claudia on skarpannut ja juoksee tosi innoissaan.





Perjantainakin käytiin Lauran kanssa salilla. Mun jalat tosin oli ihan loppu torstain lenkistä mutta treenasin salilla sitten yläkroppaa. Vatsalihakset sai myös aimo annoksen treeniä. Treenasin vatsoja myös kotona lasten avustamana illalla kun tytär halusi jumpata. :D Niin siinä sitten kuitenkin kävi,että äiti jumppaa ja lapset roikkuu jaloissa. Oli kyllä huippu hauskaa! 

Sitten oli aika kokeilla toisinpäin. Tyttö halusi vain,että pidän jaloista kiinni ilman,että hänen tarvitsee mitään.:D

Lauantai meni täysin levossa. Täytyy myöntää, että ei ollut helppoa vaan olla koska olisin halunnut juoksemaan. Kropan toki on pakko antaa levätä joten pakotin itseni pysymään kotona tekemättä mitään. Moni varmasti nauttisi levosta ja mä kärsin.:D

Sunnuntaina käytiin koko perheen voimin lyhyellä kävelyllä. Äitini osti meille tuplarattaat jotta olisi helpompi käydä tämän porukan kanssa kävelemässä ja niitä käytiin nyt sitten testaamassa.  Mies työnteli niitä ja mä roikuin koirien flexien perässä. Claudia oli sitä mieltä,että lenkki oli aivan liian lyhyt ja hidastempoinen ja rimpuili flexin naru suussa kotiin. :D Kävin sitten vähän tekemässä spurtteja sen kanssa jotta sai pahimmat energiat purettua. Mulla taas jalat oli ihan vetelät ja juoksu ei kulkenut yhtään. :/

I love running

Juoksua, juoksua,juoksua ja juoksua. :)

Maanantaina kävin koiran kanssa juoksemassa kivassa säässä kunnon lenkin.  Koiralla oli virtaa taas kuin pienessä kylässä ja itseäkin jo poltteli päästä lenkille vaikka lauantaina olin vetänyt ultralenkin.  Juoksuun vaan jää koukkuun ja se lenkin jälkeinen fiilis on ihan älyttömän hyvä. Suorastaan uskomaton.  Kirmattiin sellainen vähän alle 10 kilsan lenkki ja vajaa tunti kului aikaa. Oltaisiin oltu nopeamminkin perillä mutta oli pakko ottaa matkalla selfieitä metsän keskeltä.:D

Koiralla oli veto päällä koko lenkin. Välillä veti mua ihan  täpöllä kun itsellä vauhti olisi muuten hidastunut. Kyllä koirasta vaan on hyötyä!

Selfieitä (tai tässä tapauksessa #runfie ) ehti muutaman nappaamaan lenkin aikana. Nämähän on blogimaailmassa suorastaan pakollisia. Jos et ota selfietä,ei kukaan usko sun olleen lenkillä.:D

Jokatapauksessa lenkki sujui hyvin ja jopa paremmin kuin oletin. Oletin,että jalat olisi olleet enemmän jumissa. Ne palautuvat ainakin vielä todella hyvin. Katsotaan sitten kun tulee vanhemmaksi miten käy palautumisen.  Pakko kehua kuinka hyvän sään aikana käytiin juoksemassa. Nimittäin kun päästiin kotiin alkoi satamaan.  Kerrankin kävi tuuri.:)

Personal trainer avuksi

Aloitan pt:n kanssa etävalmennuksen tulevalla viikolla  Olen pitänyt kolme päivää ruokapäiväkirjaa, ottanut alkumitat ja -kuvat. Eilen sain ruokasuunnitelman ja ensi viikon aikana saan saliohjelman. Olen tosi innoissani. Tällä kertaa tämän on vain ihan oikeasti onnistuttava. Ei enää tekosyitä!!

Se miksi päädyin etävalmennukseen enkä ihan live treeneihin pt:n kanssa johtuu siitä, että mä tiedän pystyväni tähän kunnon kannustuksen kanssa. Kunhan joku motivoi mua eteenpäin projektissani niin uskon pääseväni tavoitepainooni. Sinnekään ei pitkä matka ole, mutta kun tykkään herkutella.  Mulla ei ole motivaation puutosta treenejä kohtaan vaan lähinnä toi herkuttelu on syypää miksi ei paino putoa. Paino ei onneksi ole noussut herkutteluista huolimatta koska olen ahkeraan käynyt juoksemassa.  Mä uskon ja luotan mun pt:n taitoihin ja tietoon. Se haluaa mun pääsevän tavoitteeseen. Sehän tuo sille vain lisää hyvää mainosta, että osaa hommansa. :) Mä en tosiaan tartte motivaatiota enää treeneihin mutta toki on pakko myöntää, että salitreenistä varmasti saisi enemmän irti pt:n ollessa mukana.

Sovittiin, että neljä kertaa viikossa on treenit joista kaksi juosten ja kaksi salilla. Olen hyvinkin kiinnostunut ja innostunut, että saan saliohjelman jota pystyn tekemään lenkkeilyiden lomassa. Se kun on tuottanut ongelmaa, että mitä mä salilla tekisin ettei paikat jumiudu jolloin ei juoksukaan kulje. Varmasti on ekojen salitreenien jälkeen paikat taas ihmeissään kun on ollut salitreeneistä taukoa mutta eiköhän ne nopsaan totu. Pitää vaan muistaa lämmitellä ja venytellä kunnolla.:)

Ruokasuunnitelma on just passeli ja on muuten täysin erilainen kuin aiemmat. Huomenna suuntaan heti aamusta kauppaan hakemaan kaappeihin täydennystä. Suurin osa ruokavalion tuotteista jo löytyy mutta oli siellä onneksi ihan uusiakin tuttavuuksia. Muunmuassa viherjauhetta ja mantelimaitoa pitää kokeilla. Aamiaiseksi pitäisi uskaltaa juoda "vihersmoothieta".  Se on sellainen juttu mitä en ole koskaan kokeillut joten ihan mielenkiinnolla odotan miltä se maistuu. :)

Pyysin myös apua ruokailuihin ennen ja jälkeen pitkien juoksulenkkien. Mä olen vielä sen verran aloittelija näissä juoksuhommissa varsinkin pitkien matkojen kanssa,että en oikein osaa syödä oikein jotta energiat riittäisi koko lenkin ajan. Toki lenkin aikana pitää jotain syödä kun puhutaan pitkistä yli 20 kilometrin lenkeistä puhumattakaan maratoneista.  Siihen maratoniin kuitenkin tähtään joten haluan saada nämäkin asiat nyt kuntoon jotta juokseminen pysyy mukavana eikä siitä tulee pakko pullaa sen takia,että ei enää jaksakaan juosta. Syödä täytyy jotta jaksaa juosta mutta oikein.

Tavoitteena on nyt saada kroppa kiinteytymään ja jos painoakin vähän saisi putoamaan niin olisin todella tyytyväinen. Mä haluan päästä terveellisten elämäntapojen makuun. Haluan voida hyvin.Kokonaisvaltaisesti. Mulle on tärkeää pysyä mahdollisimman pitkään terveenä. Haluan välttää kakkostyypin diabetesta. Mulla on siihen kova sukurasite ja pelkään sitä todella paljon,että jonain päivänä se todetaan. Uskon,että ruokavaliolla ja liikunnalla pystyn vaikuttamaan siihen,ettei se ainakaan lähitulevaisuudessa iske minuun.  Haluan jaksaa paremmin arjessa. Jaksan paremmin kun treenaan ja syön järkevästi. Herkuttelun myötä monesti väsähtää helpommin ja kiukkukin tulee nopeammin.  Haluan myös antaa lapsille hyvää esimerkkiä liikunnan tuomasta hyvän olon tunteesta ja liikkua heidän kanssaan. Haluan,että lapseni syövät terveellisesti. Toivon,että monipuolisella ruokavaliolla pystyttäisiin hieman vähentämään jatkuvaa sairastelua.

Mä odotan tästä paljon tuloksia niin kropassa kuin mielessä. Parin viikon päästä alkaa Oman elämän inventaario-juttukin josta toivon olevan hyötyä myös tämän projektin tiimoilta. Aion saada nyt kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen.

Hauskaa tulevaa viikkoa kaikille! :)

Susanna