Musiikista motivaatiota juoksuun

Ilman musiikkia on vaikea lähteä juoksemaan varsinkaan yksin. Saan musiikista tempoa ja vauhdikas musiikki takaa hyvän vauhdin koko lenkin aikana. Spotify on kätevä kaveri lenkillä ja sinne olenkin tehnyt oman listan ihan vain juoksulenkkejä ajatellen. Täytyy syksyn maratonia varten ladata vielä oma lista Spotifyhin jotta on taatusti hyvää musiikkia 5 tunnin ajan.Kaverin kanssa keskusteltiin musiikin kuuntelusta maratonin aikana ja hän kertoi että hänellä on tietty biisi listan lopussa ihan vain loppumetrin fiilistelyä varten. Voisin itsekin keksiä loppuun biisin mistä saisi huippufiilikset.

Tämän hetken ykkössuosikki on Blasterjaxx. Tässä muutamia biisejä jotka soi aina lenkillä.:)

Tämän alkuvuoden ehkä yksi parhaimmista biiseistä on Samsara 2015. Ihan huippu! Sykkeet nousee satavarmasti kun tuohon kertosäkeen tahtiin vetää lenkin. :)

Mitä biisejä te kuuntelette lenkillä? Millainen musiikkityyli motivoi teitä treenaamaan?

Loppuvuosi 2014

Jatketaan sitten kohti loppuvuotta joka on ollut enemmän juoksupainotteinen. Olen rikkonut juoksussa ennätykset matkassa, ajassa ja nopeudessa.  On ollut ihan huikeeta seurata omaa edistymistä ja siihenhän tämä blogi on ollut hyvä. Sport tracker kulkee mukana lenkeillä joten sieltäkin on helppo katsoa lenkkien määrää,pituutta,aikaa ja nopeutta.

Heinäkuussa motivaatio ruuan suhteen on ollut löysähkö. Herkkuja on uponnut mutta juoksun innostamana ei paino ole noussut .Kävin myös tutkailemassa juosten tämän lähitienoon luontopolkuja. Kangenmiekan kierroksesta voi lukea täältä. Juoksin heinäkuun helteissä ensimmäisen pitkän lenkkini (18,6 km) aikaan 2h 14 minuuttia vauhdilla 7,12 min/km.  Voitte kuvitella sen voittaja fiiliksen kun pääsin kotiin tuon lenkin jälkeen.  Tuosta pitkästä matkasta löytyy postaus täältä. 

Heinäkuussa juhlittiin Ruisrockissa ja käytiin myös korkeasaaressa josta voit lukea täältä. En ollut käynyt pitkään aikaan tuolla ja se oli ihan hauska reissu lasten kanssa.  Paino oli heinäkuuhun mennessä tippunut 10 kiloa alkuvuodesta. Jippii! 

 

Elokuussa nautiskelin ystävien seurasta ja käytiin Turussa Gangut Regatassa. Sonera tarjosi ilmaisen reissun Särkänniemeen joten pitihän sielläkin sitten käydä. Lisää kuvia reissusta täällä. Seuraavana päivänä oli vuorossa yksi pelottavimmista kokemuksista nimittäin puolikkaan juokseminen. Jännitys oli ihan älytön. Eihän se ollut kuin juoksukisa,mutta pelkäsin pääsenkö hengissä maaliin. Enhän ollut koskaan noin pitkää matkaa juossut.  Maaliin pääsin ajassa 2h 31min ja fiiliksistä voi lukea täältä.

 

 

Syyskuu alkoi Il Divon konsertilla. Oi mitkä ihanuudet. :) Juoksussa otin uuden suuntauksen ja lähdin mukaan Vauhtisammakon juoksukouluun. Siitä lisää täällä.

Lokakuussa lähti juoksemisen kanssa kilometrit ihan lapasesta Vauhtisammakon juoksukoulun järjestämissä ultralenkeillä. Miniultra oli kestoltaan 4 tuntia ja sinä aikana itse juoksin 27,5 km ja ajallisesti 3h 2min. Koko neljän tunnin aikana mukana kulkee auto joka jokainen vuorollaan ajaa 1 kilometrin matkan ja kyytiin saa hypätä kun siltä tuntuu. Koirani Claudian käytiin epävirallisissa koirajuoksun Sm-kisoissa kokeilemassa miltä juoksu tuntuu. Näissä valjakkokisoihin yhdistetyissä kisoissa oli ihan mieletön tunnelma. Siitä lisää täällä. Lokakuun aikana olin ollut innokas juoksija ja lenkkejä oli kertynyt 9.

Marraskuussa metsästettiin taas ennätysmatkaa ja aikaa juoksussa. 5h kestävä ultra oli vuorossa jonka aikana juoksin vähän päälle 33 kilometriä. Ihan uusi ennätys. :) Siirryin takaisin ambulanssiin töihin ja innostuin taas salilla käymisestä.  Salitreenaamisesta juttua täällä. Kävin myös Roxeten konsertissa josta juttua täällä. Myös uusia perheenjäseniä saatiin marraskuussa joista juttua täällä.

Joulukuu tuo vuoden viimeinen kuu on mennyt enemmän tai vähemmän sairastellessa mikä on ollut todella raivostuttavaa. Kerroin teille vuoden aikana tapahtuneesta ulkonäkömuutoksesta täällä.  12 kiloa laihempana on helppo hymyillä.

Tammikuu on pitkä ja tipaton / Tammikuu on synkkä ja hipaton

Jenni Vartiaisen laulun sanoja lainatakseni tammikuun aion olla tipattomalla joka tosin jatkuu vielä tammikuun jälkeenkin. Onko se elämä sitten selvinpäin synkkä ja hipaton? Enpä usko. Uskon sen olevan enemmän kiinni asenteesta. Oikeanlaisella asenteella voi bilettää selvinpäinkin. Tammikuussa on sinänsä helppoa olla tipattomalla ym dieetillä koska jouluruokailuiden jälkeen ei mun ainakaan tee mieli yhtään mitään.  Kaikki karkit,sipsit,juustot ja rasvaiset ruuat lähinnä ällöttää.

- Oltiin veljen tyttöystävän kanssa Jenni Vartiaisen keikalla josta kuvatkin on otettu.

Alkoholi ei ole mulle mikään tärkeä asia. Joskus tykkäsin ottaa lasillisen viiniä viikonloppuna telkkaria katsoessa mutta lasten myötä tissuttelu on jäänyt kokonaan. Mä vihaan alkoholin aiheuttaa krapulaa. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja krapula kestää useita päiviä ja olo on ihan jäätävän huono. Miksi siis pilaisin seuraavat päivät sängyssä makaamiseen? Totta puhuen lasten tultua ei krapulassa saa maata sängyssä vaan kyllä se on aamusta asti täyttä hulinaa ja ehkä siksi sitä ei halua krapulaa itselleen.

Viimeiset baari reissut on olleet kivoja oikeastaan just niin kauan kunnes on menty baariin mikä on ihan päinvastainen fiilis kun mitä nuorempana oli. Silloin bileet vasta alkoi kun pääsi baariin enkä tykännyt yhtään kotibileistä.  Mä tykkään muutenkin enemmän extempore reissuista. Liikaa suunnitellut menemiset on useimmiten loppupeleissä tylsiä.

Mun painonpudotus ei ole kiinni alkoholista mutta krapulan jälkeinen tila aiheuttaa ylensyöntiä joka jatkuu aina liian pitkään. Mulla jää putki päälle syömiseen niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin. Voin jatkaa viikkojakin syömällä epäterveellisesti. Tämä on asia johon haluan muutosta. Mä en halua turvota krapulan jälkeen useita kiloja. Mikä siis avuksi? No selvinpäin olo. Mulla ei nole mitään tarvetta tissutella tai vetää kännejä. Haluan ennemmin panostaa siihen,että saan haluamani kropan.  Tavoitteenani on saada sellainen kroppa jossa mä viihdyn ja näytän omasta mielestäni upealta.

Alkoholissa on sitä paitsi mieletön määrä ihan turhia kaloreita. Mä en tarvitse yhtään ylimääräistä kaloria. Haluan oppia pitämään hauskaa ihan ilman alkoholia.

Mieheni kanssa on yhdessä tehty päätös, että  jätetään herkuttelut pois ja keskitytään syömään terveellisesti sekä liikkumaan säännöllisesti. Me ollaan kummatkin herkkuperseitä ja tykätään herkutella joten tämä tulee olemaan haasteellista. Kummallakin on omat tavoitteensa kunnon ja painon suhteen mutta pääpaino on saada ruokailut järkeviksi.

Mites muut? Meinaako joku muu olla tammikuun tipattomalla? :)

Voi tsiisus mikä keli

Tuntuu etten ole ikuisuuksiin käynyt pihalla tai olen mutta lähinnä hypännyt auton kyytiin ja autosta pois perille päästyäni. Ihmekös on ollut nuutunut olo viime päivinä. Vielä kun siihen yhdistää epäterveelliset ruokailut (olen ottanut taas vähän liian rennon otteen ) niin voila, fiilis on kaikkea muuta kuin reipas.

Sadepäivät ja aamuinen lumisade sai haukkomaan henkeä.Ei minään päivänä voi olla kaunis keli kun mulla olisi aikaa ulkoiluun. Muksujen ja miehen mentyä päikkäreille päätin uhmata loskaset tiet ja lähdettiin Claudian kanssa juoksemaan. Sukat kastui heti kun astuin ulos ovesta.:( Aura-auto onneksi ajoi juuri meidän pihan ohi kun oltiin vasta lähdössä joten ei tarvinnut odotella kastuvansa läpimäräksi lenkin aikana.:D  Jos loskaa otetaan huomioon niin keli oli upea.

Käytiin meidän perus kympin lenkki tai himpun alle siitä tulee mutta kuka niitä muutamia metrejä laskee.:D Kyllä lenkki meni taas niin puuskuttaessa. Tuntui kuin olisin ollut ensimmäistä lenkkiä vetämässä pariin vuoteen vaikka taitaa siitä ihan kunnon lenkistä olla yli pari viikkoa aikaa. Sairastelut ja kiire on vieneet voiton viime viikkoina. 

Lenkistä jäi niin mahtava fiilis,että haluan äkkiä lenkille uudestaan. Tätä endorfiiniryöppyä mä olin kaivannut. Kunhan vaan sää olisi edes hieman armollisempi ja pitäisi vaikka lumen hetken maassa eikä kaataisi jatkuvasti vettä niskaan. Tykkään juoksemisesta mutta en niin paljon, että lähtisin sateessa. Täällä korvessa kun asuu missä ei ole minkään valtakunnan katuvalaistusta niin aika rajatut on ajat milloin lenkille viitsii lähteä. Mä en nimittäin myöskään tykkää juosta pimeässä otsalampun turvin. Mä oon nössö.Myönnän! Mutta vähän väliä luen jostain lehdestä, että milloin on nähty karhu tai susia niin ei mua ihan hirveästi nappaa mennä ulos pimeässä.  Jään odottelemaan kevättä ja valoisampia iltoja.:)

Muutosta on tapahtunut

Aina silloin tällöin iskee uskonpuute painonpudotuksen suhteen jolloin on hyvä katsella kuvia menneeltä ajalta. Avartaa hyvinkin katsetta.  Näiden kahden kuvan välillä on aika tarkkaan vuosi eroa.  Pakko uskoa,että kyllä sitä muutosta vaan on tapahtunut.:D

 Joulukuu 2013                                                                       Joulukuu 2014

Paino 81 kiloa                                                                        Paino 69 kiloa (-12 kg)
BMI 29,04 (lievä lihavuus)                                                    BMI 24,74  (normaali)
Rinnanympärys 103,5cm                                                       Rinnanympärys 91cm  (-12,5cm)
Rinnan alta 94cm                                                                   Rinnan alta 80,5cm  (-13,5cm)
Vyötärö 100cm                                                                       Vyötärö 77 (-23cm)
Peppu 113,5 cm                                                                      Peppu 103,5 cm ( -10cm)
Reisi 59,5 cm                                                                          Reisi 56 cm (-3,5cm)
Pohje 40 cm                                                                            Pohje 36 (-4cm )
Hauis 33,5cm                                                                          Hauis 28,5cm (-5cm )

En olisi uskonut, että ihan noin paljon muutosta olisin vuodessa saanut aikaan. Huikea suoritus ja annan isot aplodit itselleni! :) Projekti ei suinkaan jää tähän vaan tammikuussa alkaa kiristelyt. Hyvään suuntaan ollaan menossa mutta ihan täysin tyytyväinen en vieläkään ole. Tavoitepainoon on vielä jokunen kilo matkaa ja sinne päästään jonain päivänä.  Kesäkuntoon 2015 projekti alkaa tammikuun 1. päivä jolloin olen töissä joten voin aloittaa heti salitreenillä.:)

Viikkotreenit

Sairastelu vei tältä viikolta pari hyvää lenkkipäivää mutta en anna sen häiritä koska olen sitävastoin käynyt ahkeraan salilla. Viikon sisällä jo neljä kertaa. Vois melkein sanoa,että olen innostunut salilla käymisestä uudestaan.  En tiedä miten saisin salimotivaation pysymään jatkuvana. Kyllästyn salilla käymiseen aika nopeasti. AINA! Miten te muut jaksatte käydä siellä päivästä toisee,viikosta toisee, kuukaudesta toiseen ja vielä vuodesta toiseen? Mikä teitä motivoi? Kertokaa mulle vinkkejä.

Salikäyntini tällä viikolla on rajoittanut työpaikan lähistöllä olevaan saliin mikä on pieni mutta kompakti.Sieltä löytyy kaikki tarvittava. Töihintulo päivänä olen käynyt tekemässä rinta,selkä,hauis,ojentaja treenin ja lähtöpäivänä jalat ja vatsat.Kuulostaa kuin olisin täällä töissä pitkäänkin mutta siis vai vuorokauden olen.:)

Olen uskaltanut rikkoa tuolla pikku salilla rajojani painojen suhteen ja kokeillut muitta mutkitta isompiakin silläkin uhalla, että jaksan tehdä kaksi toistoa.:D Kukaanhan ei ole näkemässä jos kiikutan painot takaisin ja otankin ne kilon pienemmät. Huomasin mm. ,että hauistreeniin voin hyvin ottaa isommat kuin millä olen Elixiassa tehnyt.  :)

Viikonloppuna yritän ehtiä juoksemaan. Pari viikkoa onkin jo hurahtanut ilman lenkin lenkkiä ja nyt olisi tarve päästä kirmaamaan pitkin hiekkateitä.  Juoksusta tulee vain niin hyvä fiilis mikä on mulla ainakin ihan erilainen kuin se hyvä fiilis joka salin jälkeen tulee. I love it!

Aamulla kun menee 6.30 salille niin ulkonäöllisesti ei ehkä ole parhaimmillaan.:D

Täytyy taas kerran todeta, että kyllä vain salilla käyminen ilmaiseksi on työpaikalta älyttömän hyvä etu ja vieläpä työaikana. Kun on tämmöinen hullu aamuvirkku niin kuin mä niin nousin ennen 6.30 ja läksin salille. Kello oli vasta 8.00 herättämässä mutta enhän mä olisi millään jaksanut niin kauan nukkua saati maata sängyssä. Nyt on hyvä olo ja hyvä jatkaa päivää kun on treenit tehty.

Leopardi loikkaa

Katsokaas kuinka hauskat treenipöksyt löytyi Ginatricosta. Mä en oikein osaa sanoa onko nämä oikeasti kivat vaiko ihan yber rumat.:D Mutta pakko ne oli ostaa. Nämä tuovat ainakin vaatekaappiin treenivaatteiden puolelle vähän lisää väriä ainaisen mustan joukkoon.

Tänään pääsen salille testaamaan saanko näistä leopardin vikkelyyttä. Treenimotivaatio ainakin kasvaa hetkeksi uusien treenivaatteiden kanssa. :)

Mitäs mieltä olette? Onnistut vai huti ostos? :D

Lihaskuntoa ja lihashuoltoa

Heräsin eilen aamulla 7.38 tajuten,että mun pitäisi olla Kaarinassa (25 minuutin matkan päässä) ottamassa pomo kyytiin.:D Nopeasti ajateltuna olin kusessa. Kello oli soimassa mutta en ollut katsonut tarkemmin, että se herätys oli vain arkipäiville laitettu. Onneksi pakkaan aina kamat valmiiksi joten ei muuta kuin vaatteet päälle ja menoksi. Pomo otti asian rauhallisesti ja sanoi ilmoittavansa töihin,että tullaan myöhässä. Noloa! Tämä oli vielä ensimmäinen vuoro pomon kanssa.Hyvä alku. :D  Ei myöhästytty töistä lopulta kuin 5-10 minuuttia mutta mun sydän lopetti tykyttelyn vasta illalla. Yleensä meillä joko kuopus tai koirat herättää aamuyöstä mutta nyt nekin nukkuivat kaikki pitkään. Tänä aamuna mä heräsin jo ennen kuutta kun kello oli 6.20 soimassa.:D 

Käytiin pomon kanssa sekä eilen, että tänään salilla. Taas kivaa vaihtelua käydä salilla kaverin kanssa vaikka viime kerralla viihdyin hyvin ihan yksiksenikin.  Kävin kokeilemassa mulle täysin vierasta laitetta. Katsoin jo viimeksi, että onpa omituisen näköinen laite. Vähän niin kuin soutulaite olisi käännetty kohti kattoa.  Nopeasti googlen avustuksella löysin laitteen ja kulkee hiihtolaite otsikon alla.  Kädet sai kunnolla treeniä kun vastusta laittoi tarpeeksi. Vastus oli samanlainen kuin useimmissa soutulaitteissa. 

Tykkään tosi paljon hiihtämisestä joten tuo onkin hyvä laite treenaamiseen talvea varten. Heti kun maa jää kunnolla lumen alle niin mä kaivan sukset ja painun ladulle. Toivottavasti tulisi pian PALJON lunta ja, että lumi pysyisi pidempään kuin parin päivän ajan.

Töitten jälkeen pääsin hierojalle rentouttamaan jalat. Aina yhtä ihanaa ja nautinnollista. Muutaman kerran on tuntunut jopa hassulta mennä hierojalle kun hieronta ei olekaan sattunut yhtään. :D Olen tainnut aiemminkin mainita,että mä olen käynyt hierojalla vain ja ainoastaan silloin kun paikat on todella jumissa ja on ollut pakko mennä. Nyt olen käynyt säännöllisesti parin kuukauden ajan. Alkuun kerran viikossa ja nyt oli kuukauden tauko. Seuraava aika on vasta joulukuun alussa. Pyrin varaamaan aina uuden ajan koska se silloin on vähän niin kuin pakko käydä säännöllisesti. Jos pitäisi muistin varaan jättää ajan varaaminen niin ei tulisi näin säännöllisesti käytyä. Haluan pitää huolta lihaksistani ja haluan treenata joten kropasta on myös pidettävä huolta. Ei se ilman huoltamista kovin pitkään jaksa mennä tai vaatii ainakin korjausta jossakin vaiheessa. 

Hauskaa joulukuun alkua kaikille. Tästä se joulun odotus alkaa todenteolla koska joulufiilistelyä ei pääse karkuun enää missään. Kaikissa kaupoissa soi joululaulut ja joulukoristelut on jo tehty. :)

Uusi saliohjelma testissä

Koska Sats Elixiassa on tällä viikolla Bring a friend- viikko niin pyysineilen kaveriani Lauraa mukaan huhkimaan salille.  Mä puhkuin innosta päästä kokeilemaan mun uutta saliohjelmaani jonka sain pt:ltäni. Liikkeet oli suurimmaksi osaksi ihan tuttuja mutta oli siellä sellasiakin liikkeitä joita en itse ole koskaan kokeillut.

Kävin työhaastattelussa ennen salille menoa ja teki kyllä hyvää saada hiki virtaamaan. Mua jännitti se haastattelu ihan mielettömästi ja tärisin jonkin aikaa vielä haastattelun jälkeenkin. Vasta salilla paineet purkautui ja unohdin koko työnhaun. Sain muuta ajateltavaa mikä oli huippu juttu.

Leuanveto ei kuulu mun saliohjelmaan mutta halusin ehdottomasti kokeilla kun oli kaveri mukana. Leuanveto on sellainen asia mitä mä olen kateellisena katsonut muiden tekevän. Mä en ole uskaltanut tehdä. Olisihan se noloa jos en pystyisi tekemään yhtään edes kuminauhan kanssa. Nyt se on testattu. Mä pystyn vetämään leukoja. Vuhuu!! :)

Lauralta sain opastusta erinäisiin liikkeisiin joissa on itse vaikea nähdä missä  asennossa selkä on kuten maastavedossa. Tehtiin myös kyykkyjä ja jalkaprässiä. Oli hyvä käydä liikkeitä läpi niin, että joku katsoo miten mä niitä teen. Omasta mielestä sitä tekee hyvin mutta pienillä hienosäädöillä sainkin tuntumaa ihan erilailla.

Tehtiin sarjoja aika isoilla painoilla tai isommilla kuin millä mä oon tehnyt. Tuli taas huomattua,että pitää vaan rohkeasti kokeilla isompia painoja koska nytkin jaksoin isommilla suht hyvin. Liikeradat pysyi oikeina ja sarjoja pystyi tekee about 3x 10. 

Mennään tänäänkin yhdessä Satselixiaan nostelemaan rautaa. Niin kivaa treenata jonkun kanssa. Mä olin jo unohtanut,että salillakin voi olla mukavaa eikä vain pumpata rautaa otsa rypyssä omassa kuplassa. :D

Susanna

Ensimmäinen viikko dieettiä takana

Kylläpä on hermo ollut kireellä tämän viikon kun ei ole saanut sokeria. Yllättävän nopeasti kuitenkin makeanhimo meni ohi ja töissäkin on herkut jääneet muille.  Pahinta on mun mielestä se, että ottaa vaan yhden karkin koska se ei tosiaan jää siihen,ainakaan  mun tapauksessa. Vedän kyllä sitten niin kauan niitä karkkeja kunnes pussissa tulee pohja vastaan.  Useimmiten vielä se makeanhimo jää vielä päälle ja kotonakin on pakko saada lisää makeaa. Kun vaan on nyt malttanut olla ilman makeaa niin ei tee edes mieli. Hyvä mä!

Ruokavalio on pysynyt ohjeen mukaisena. Yhtenä päivänä jouduin syömään jäätelöä. Kävimme mieheni vanhempien luona kylässä ja siellä oli lautasella valmiina pala jäätelöä kaikille. Ei siinä voi sanoa etten syö kun joku on kaiken laittanut valmiiksi. Muut herkut jätin kyllä muille.:)

Liikkumisen ilo ja motivaatio on taas huipussaan niin kuin aina näin alussa. Kolme kertaa piti käydä tällä viikolla urheilemassa mutta olenpas käynyt viisi kertaa.  Kävin tänään kävelyllä koska oli hermo niin kireellä ja jotain piti päästä tekemään niin, että lapsi on mukana. Elixiassa lapsiparkki on sunnuntaisin kiinni mikä on mun mielestä ihan surkee juttu.  Jokatapauksessa kävin puolen tunnin kävelyllä ja koko ajan olisi tehnyt mieli vetää juoksua.  Spotifysta tuli reipasta menomusaa ja jalat vaan olisivat halunneet kovemmin. Samppa nukahti loppu matkasta vaunuihin joten olisin voinut vetää pidemmänkin lenkin. Pelkäsin vain, että hän ei jaksa istua pitkään joten siksi en alunperin lähtenyt pidemmälle.:D

Treenit viikko 1

Maanantaina Sali ( hauis, ojentajat, rinta, vatsa, selkä)
Tiistaina juoksu 47 minuuttia 7 km
Keskiviikkona lepo
Torstaina sali( hauis, rinta, selkä, vatsa, jalat)
Perjantaina lepo
Lauantaina juoksu 1h 16min 11km
Sunnuntaina kävely vaunujen kanssa 33minuuttia 3,6km

Mikä parasta paino alkaa nyt KUTOSELLA. Vielä sata grammaa pois niin bmi on normaali. Ihan huikee fiilis. :) Tätä ei pysty sanoin edes kuvaamaan kuinka hyvältä tuntuu.

Tällä viikolla olen pystynyt pitämään pääni. Näinhän sen kuuluukin mennä jos on laihiksella. Eikö niin? Ensimmäinen viikko onnistui mutta vielä olisi 12 jäljellä. :D  Mitäs ennustatte, onnistunko vai olenko ikuisesti luuseri liikakiloineen? Mä uskon pystyväni tähän. Tsempatkaa mua jos näyttää siltä, että olen luovuttamassa. :)

Eilistä fiilistelyä ja aamun panikointia

Mä en kestä.Lähdin eilen illalla juoksemaan. Kysyin mieheltä vielä ennen lenkille lähtöä, että mikä mua nyt motivoisi juoksemaan. Mies tokaisi, että -300g.  Se oli hyvin sanottu. 300 gramman painonpudotus motivoi sillä sitten paino olisi alle 70 kilon.  Kävin siis juoksemassa 7 kilsan lenkin. Lämpöä +30 ja hiki virtasi. Välillä oli pakko kävellä muutaman askeleen verran, että sai sykkeet laskemaan. Korkeimmillaan sykkeet huiteli 198.  Join matkan aikana pullollisen urheilujuomaa  ettei nestehukka yllättäisi.  Olin ihan rikki poikki puhki päästyäni kotiin. Hahaa, naapureilla oli varmaan hauskaa katsottavaa kun kipitin pyyhe päällä lenkin jälkeen pihalle lasten uima-altaassa naku-uinnilla:D  Oli muuten älyttömän piristävää lenkin jälkeen. Ehkä ensi kerralla pistä nuokkarin päälle niin on luontevampaa olla.:D

Jokatapauksessa kävin aamulla vaa'alla innosta soikeena.  Uskokaa tai älkää niin vaaka näytti tasan 70 kiloa. Voiko vaaka kettuilla? Miten voi olla niin vaikeaa saada se paino alle 70 kilon? :D Jos tätä tahtia paino putoaa niin mä saan laihduttaa loppu elämäni. En yleensä käy vaa'alla joka päivä mutta nyt oli pakko. Olin niin  fiiliksissä, että nyt näkyisi kutosella alkava luku. Mikä pettymys. Mutta hei jos nyt putoaa edes 100g paino niin ollaan alle seiskakympin. Sehän vasta loistava uutinen on.

 

Mä onnistuin!!

En herkutellut töissä vaikka karkkia oli tarjolla.  Työpäivä oli todella raskas. Tuntui, että potilaita tulvi taas ihan mielettömästi sisään. Mä olin jotenkin aivan pihalla koko päivän. Mulla oli uusi työpari ja lääkäri jonka kanssa työskennellä. Oli taas opettelemista kun ei tiennyt yhtään miten he toimivat. Nyt tiedän. Se tekikin päivästä hirmu raskaan kun toiminta oli ihan erilaista mihin olin tottunut.  Kaiken kruunasi vielä kamala määrä potilaita. Soppa oli valmis.

Varottelin miestä jo päivän aikana, että voin olla huonolla tuulella kotiin päästyäni. Olin suunnitellut meneväni Elixiaan combat tunnille mutta se oli vaihdettu poweriin.  Poweri ei innostanut yhtään joten menin salille. Esikoinen pääsi lapsiparkkiin miehen mennessä kauppaan kuopuksen kanssa.  Tein hyvinkin nopean yläkroppatreenin. Sain siinäkin ajassa kädet ihan hyytelöksi. : D

Olen syönyt tämän päivän ruokavalio ohjelman mukaisesti ja olo on kaikin puolin hyvä. Vähän on päänsärkyä ollut mutta johtuu kaiketi tuosta työpäivästä. Vettä olen litkinyt pitkin päivää ja salillakin vedin pullollisen. Yleensä olen huono juomaan vettä salilla mutta nyt oli vaan niin KUUMA.  Hiki valui solkena vaikka olisi istunut paikoillaan. 

Samalla voisin kertoa suunnitelmia miten meinaan kuntoilla dieetin aikana.  Ensimmäisen neljän viikon aikana on tarkoitus liikkua kolme kertaa viikossa. Koska mä en halua liikunnasta itselle mitään mörköä ja haluan, että motivaatio pysyy niin 30 min per kerta riittää. Viikot 5-9 liikuntakertoja on 4 ja silloinkin ideana, että vähintään 30 minuuttia liikuntaa per kerta. Viikot 10-13 olisi jo 5 kuntoilukertaa.  Liikunnaksi käy kaikki urheilu. En viitsi turhaan miettiä, että mistä palaa kaloreita eniten ja, että mistä kokisin eniten hyötyä. Se pilaa mun motivaation. Haluan nauttia liikunnasta ilman turhia paineita.  Uskon, että paino putoaa jo sillä, että jätän herkut pois. Elixiassa tulen käymään jatkossakin koska sopimusta on jäljellä vielä ensi vuoden tammikuuhun asti.  Jos jonain viikkona liikun enemmän niin se on vain plussaa mutta seuraavalla viikolla on pakko liikkua suunniteltu määrä. Sitä ei miinusteta edellisestä viikosta.:D

Näillä mennään. Mä olen hyvä suunnittelemaan. Toivottavasti toteutus sujuu nyt loppuun asti!

Motivaatio

Tuo iänikuinen kysmys mikä minua motivoi? Tämä kuva kertoo mikä minua motivoi. Varsinkin kohta joka kertoo vaatteiden sopimisesta päälle. Kyllä se motivoi laihduttamaan kun on käynyt vaateostoksilla ja tulee tyhjin käsin kotiin. Mikään ei näyttänyt sopivan päälle tai näyttänyt hyvälle jos jonkun  vaatteen sai ängettyä päälle. Kaikesta kun ei voi syyttää sovituskoppien valoja. :D Juhlavaateostokset on se pahin kerta kun on pakko löytää vaate mutta a) taloudellinen tilanne ei anna myöden ostaa haloselta 150€ mekkoa b) juuri sinun kokosi on loppu (kaikista kivoista mekko malleista) c) löydät ihanan mekon jonka väri on aivan väärä sinun kokoisellesi.

Olen  huomannut, että motivaationi ei ole yhtä hyvä salilla kuin jumpassa. Teen selvästi kovemmin töitä jumpassa kuin mitä itsekseni salilla. Mikä siinäkin sitten muka on niin vaikeaa, ettei voi salilla tehdä tosissaan.  Yritän kyllä ja teen niin isoilla painoilla kuin vaan jaksan jolloin viimeinen sarja on aina ihan tuskaa. Silti salilta poistuessa ei ole sellainen olo, että olisi kaikkensa antanut.   Olenko sitten antanut kaikkeni jos ei siltä tunnu?

Ryhmäliikunnan vetäjällä on myös suuri merkitys  minun motivaatioon.  Jos jumpan vetäjä ei itse tee mitään ( kyllä olen ollut sellaisellakin tunnilla) niin miksi sinäkään tekisit täysillä? Energinen ohjaaja taas saa aina kaikki mukaansa sporttisen menoon.  Jumpan vetäjän ulkonäkö on myös asia mikä on kaveripiirissä saanut puhetta aikaiseksi.  Motivoiko sinua treenattu ohjaaja paremmin kuin pullukampi ohjaaja? Onko ulkonäöllä tässä tapauksessa merkitystä?  Sama asia on pyörinyt jutuissa koskien pt:tä. Saako treenattu pt sinut motivoituneeksi laihduttamaan paremmin kuin pullukampi pt?  Jos pt itse on pullukka niin tuleeko sellainen olo, ettei hän tiedä asiasta mitään jos ei kerran itse ole viitsinyt tehdä asian eteen mitään. Minua ainakin ohjaajan ulkonäkö motivoi treenaamaan entistä kovemmin.  Haluan sen mielikuvan, että minäkin voisin joskus näyttää yhtä hyvältä. Ehkä jonain päivänä se voikin olla totta.