Legendaarinen Roxette

 Muistatteko -90 luvulla kun radiossa soi Joyride ja diskossa tanssittiin hitaita Fading like a Flowerin tahtiin?

Eilen oli Turussa upean duon keikka nimittäin Roxeten.  Ihan huikea esitys! Päästiin hyvin lähelle eturiviä josta keikkaa oli nautinto seurata vaikka bassojytke tuntui kropassa vielä kotiin päästyänikin.:D Ihana Marie saatettiin lavalle ja keikka pääsi alkuun. Per hyppi ja pomppi pitkin lavaa mennen tullen koko keikan ajan. Marie taas piti visusti kiinni mikkiständistä mutta oli silti menossa mukana. Mielestäni osoittaa aikamoista rohkeutta lähteä keikkakiertueelle "puolisokeana" ja huonosti liikkuvana. Hienoa on kyllä, että ovat lähteneet kietueelle koska muutenhan en olisi heitä koskaan nähnyt. :)

Olin kyllä niin innoissani ennen keikkaa,keikan aikana ja keikan jälkeen. Oli niin legendaarisia biisejä ja vanhat muistot vain tulvi mieleen niitä kuullessa. En olisi uskonut sen päivän koittavan, että näen heidät livenä. Mariehan sairastui vuonna 2002 pahanlaatuiseen aivokasvaimeen. Parantuminen lavakuntoon on vienyt kauan mutta hiljaa hyvää tulee. Nyt lavalla nähtiin sädehtivä Marie.

Porukka lauloi mukana ja tanssi biisien tahdissa. Itse mukaan lukien. Nämä biisit kuultiin keikalla:

Sleeping in My Car
The Big L
Stars
Spending My Time
Crash! Boom! Bang!
Real Sugar
She's Got Nothing On (But the Radio)
The Heart Shaped Sea
Perfect Day
Fading Like a Flower
How Do You Do!
7twenty7
It Must Have Been Love
Dressed for Success
Dangerous
Joyride
Watercolours in the Rain
Listen to Your Heart
The Look
Queen of Rain

Keikka oli joka pennin arvoinen. Kerrankin tuntui, että bändi esiintyi kauan vaikka esiintyivät varmasti ihan normaalin ajan. Roxetella melkein kaikki biisit on tunnettuja joten biisien mukana oli helppo laulaa.Oli muuten ensimmäinen kerta kun olin ison staran keikalla näin lähellä eturiviä. Vain muutama tyyppi oli mun edessä. :)

Ei

Miksi on niin vaikeaa sanoa ei? Miksi yritän aina olla supernainen joka haluaa tehdä kaikkea ja ehtiä joka paikkaan? Miksi mun pitää pystyä siihen jos ei muutkaan pysty?

Mä suunnittelen aina ehtiväni tekemään kaikkea kuten käymään salilla, juoksemaan, hoitamaan juoksevat asiat, tapaamaan ystäviä, olemaan perheen kanssa, tekemään kotitöitä ja käymään töissä. Joskus jätän imuroinnin seuraavalle päivälle kun ei vain ehdi mutta muuten mä touhuan koko ajan jotain. Mä en osaa sanoa edes itselleni ei. Eihän mun oikeasti tarvitse ehtiä tekemään kaikkea viikon aikana mutta mä vihaan epäsiistiä kämppää ja ruokaakin on pakko tehdä. Jos en käy treenaamassa niin hajoaa pää ja nyt kun on päässyt liikunnan pariin niin siitä en ainakaan halua luopua.  Töissäkin on pakko käydä jos mielii saada rahaa. Ystävät laittavat viestejä koska haluavat  joskus nähdäkin josta päästäänkin seuraavaan kohtaan.

Olen monesti miettinyt miksi aina mä olen se joka menee ystävien luokse. Miksi ystäväni eivät tule meille? Meiltä on ihan pitkä matka heille kun heiltä meille. Siksi koska jos mua pyydetään jonnekin niin mä menen enkä kysy, että tuutko mieluummin meille? Mä olen aina ollut se joka menee muiden luokse. Ehkä ystävät ovat jo siihen sitten tottuneet ajan myötä.  Aiemmin ennen kuin mulla oli lapsia mä vielä ymmärsin, että perheelliset ei välttämättä jaksa lähteä kyläilemään. Itse ainakin koen raskaaksi lähteä lasten kanssa kylään koska pelkään niiden tuhoavan kaiken.:D Eikä siinä väijymisen ohella ehdi kyllä vaihtamaan mitään kuulumisia. Takaisin itse aiheeseen.

Jos mulle tarjotaan töitä muualta kuin omasta työpaikasta sillä ehdolla, että on vapaata niin suostun menemään. Kyllä mulle työ aina kelpaa.  Tämäkin viikko on aika rankka töitten osalta koska olen omassa työssäni kolme vuorokautta ( en putkeen) ja sitten lupasin vielä mennä lauantaina 9-15 muualle töihin. Itseä saa syyttää tästäkin mutta en valita koska ei näitä näin täysiä viikkoja ole usein.

Mä melkein aina menen kaikkiin kissanristiäisiin johon kuuluu mm. kaikki vaatekutsut, tupperwaret ym. sisustuskutsut.  Joskus on vain jo niin paljon päällekkäisiä menoja ettei pysty mutta jos ei olisi muita menoja niin menisin kaikkiin. Olen aina mukana kaikissa pikkujouluissa ym. työpaikan jutuissa. 

Ellei koskaan sano ei niin kiire ja kaaos siitä syntyy. En oikein tiedä mikä mua kiireessä kiehtoo. Osaksi se aiheuttaa hirveästi stressiä mutta silti vuodesta toiseen mä järjestän kalenterin täyteen menoja. Loppujen lopuksi en vain osaa olla tekemättä mitään. Välimalli kiireestä ja tylsästä pitäisi löytää. 

Kärsiikö kukaan muu samasta ”syndroomasta” ? Menettekö edelleen pää kolmantena jalkana vai oletteko oppineet karsimaan menoja ja tekemisiä? Heittäkää mulle vinkkejä mistä karsia.:)

Työaikana rautaa pumppaamassa

Tänään oli ihan pakko käydä katsomassa millainen sali täältä saarelta löytyy.  Tiesin, että salia on uudistettu mutta olin hämilläni kun saavuin paikan päälle. Siellähän oli ihan huippu vekottimia. Kaikki perus liikkeet saa hyvin tehtyä. Painojakin löytyi tankoihin ihan tarpeeksi (jopa liikaa) näille mun pikku kätösille. :D

Löytyi puntteja mulle...

Ja isommille kavereille.:D

En ollut ajatellut muuta kuin, että teen sellasia liikkeitä mitä nyt varusteet antaa myöden mutta loppujen lopuksi oli valinnanvaikeutta.  Tein siis vähän kaikkea ja kun ei tarvinnut odotella ja tehdä kiireessä (periaatteessa joo koska halusin tehdä treenin loppuun jos tulee keikka niin on lähdettävä).  Sain jopa treenata ihan yksin.Palloiluhallin puolella oli koululaisia ja nekin lähtivät aika nopeasti sen jälkeen kun olin aloittanut. Oli kerrankin ihanaa treenata ihan YKSIN. Kukaan ei katso mitä teet, kukaan ei odota siihen laitteeseen jossa olet, ei tarvitse odottaa laitteisiin ja painot oli vain mun käytössä. Hiukanko siistiä.

Tein kyllä niin kokonaisvaltaisen treenin, että huomenna mun kropassa ei varmasti ole paikkaa johon ei satu. :D Suostuin sitäpaitsi jämään huomenna ylitöihin koska yksi työntekijöistä on sairaana. Uups! Harvemmin jaksan SatsElixiassa vetää näin täysillä salilla vaikka mielestäni vedän aina täysillä. Nyt sai salitreeni ihan uuden merkityksen.

Kerrankin pystyi myös ottamaan kuvia ilman, että joku katsoo oudosti sun touhuja. Sain myös kuunnella mielimusiikkia kovaa ilman kuulokkeita. :)

P.S.Palloiluhalli ja kuntosali on käytössä korvausta vastaan ihan kaikille joten jos turistina liikutte täällä päin niin ei tarvitse jättää salitreeniä väliin reissun takia. ;)

Lepoviikko

Olen kipeä joten vietän pakkolomaa treeneistä. Olo on kyllä sen verran kurja, että en mitään pystyisi kyllä tekemäänkään. Nenä on tukossa ja jatkuvasti pahaolo. En tiedä mikä pöpö on iskenyt. :(  Kunhan  menee nopeasti pois.

Vietän siis lepoviikkoa mutta vain treenaamisesta. Kaikkea muuta tekemistä kyllä riittää. Kämppä on taas kuin pommin jäljiltä ja ruuanlaittoakin pitäisi harrastaa. Motivaatio kärpänen ei vain ole purrut ja kaikkea muuta turhanpäiväistä on tullut puuhattua. Sain mm. veljeni kylään ja juorutessa meni muutama tunti. Sen jälkeen olenkin leiponut piparkakkutaloa.:D Sain eilen pakkomielteen piparkakkutalosta ja tänään sain osat tehtyä joten enää kokoaminen ja sitten talo on valmis. ( Jos vain mun tekele pysyy kasasa. :D )

Aamu meni jännittäessä ja testejä tehdessä. Pääsin nimittäin työhaastattelun kakkoskierrokselle johon kuului itsearvio ja loogisen ajattelun testit jotka aamulla tein.  En ajatellutkaan testien olevan yksinkertaisia mutta kyllä hetkittäin olen todella kusessa.:D Perjantaina saan sitten kuulla palautteen testeistä,mutta satavarma olen, että testit meni penkin alle ja työpaikkaa ei todellakaan tarvitse odottaa saavansa. Nokka kohti uusia haasteita .:)

Löysin Seppälästä kuvassa olevan ihanan hameen.

Olen tänään fiilistellyt joulua ihan  urakalla. Ostettiin eilen hyasintteja ja tänään laitoin ne astiaan sammaleen kera. Nyt vain odottelen, että aukeaisivat. Piparkakkutaloa rakennellessa kuuntelin joululauluja ja olen varmaan jouluun mennessä jo ihan kypsä niihin. Kaikissa kaupoissakin soi jo joululaulut ja eilen huomasin, että autostakin löytyi jouluradio (vai mikähän sen kanavan nimi on ? ). Veljen kanssa suunniteltiin joululahjojen ostoa vanhemmille ja toisillemme. En tiedä ostatteko te paljon lahjoja perheelle,ystäville ja sukulaisille mutta meillä on aina ihan mielettömästi lahjoja. Joka vuosi sovitaan,ettei osteta paljon lahjoja ja silti niitä on paljon. Joka vuosi ei lahjat mahdu edes joulukuusen alle.:D  Meidän lapset toki saavat suurimman osan ja sen huomaa aina joulun jälkeen, kun ei lasten huoneeseen tahdo mahtua. Leluja on paljon. Uusia kun saavat niin vanhoja otetaan pois. Pyydän kyllä ostamaan "pehmeitäkin" paketteja koska ne vaatteet ovat ne joita tarvitsevat eniten. Kummatkin  lapset kasvaa sienten tavoin ja jatkuvasti jää vaatteet pieniksi. Kukaan ei sitten raaski ostaa vain vaatteita ja ostavat jonkun lelunkin. Sitten ollaankin siinä lelu helvetissä.:D

Keho tehotarkkailussa

 Oletteko koskaan miettineet kuinka paljon tietoa me saadaan omasta kehosta nykyajan tekniikoilla ja sovelluksilla? Kuka enää tarvitsee lääkäriä kun on älypuhelimet? Nykypäivän langattomalla lääketieteen avulla saadaan selville jo yhtä sun toista tavoistamme ja kehostamme. 

Kaikkien uusien menetelmien avulla saamme terveydenhoidon omiin käsiimme. Me voimme itse seurata omia arvojamme mm. verenpaine - tai verensokerimittarilla.  Jos niissä näkyy hälyttäviä arvoja kerta toisensa jälkeen on syytä huolestua ja mennä lääkärin puheille. Näihin arvoihin voimme kuitenkin vaikuttaa liikunnalla ja elintavoilla. Muuttamalla ruokailut säännöllisiksi ja terveellisiksi saadaan verensokeriarvot viitearvojen sisälle (ellei insuliinihormooni tuotannossa ole ongelmaa).  Säännöllinen liikkuminen laskee sekä ylä- että alapainetta jopa neljä yksikköä eli lähes saman verran kuin yksi verenpainelääke.  Liikkumalla ja syömällä ravintosuositusten mukaan saadaan lievästi kohonnut verenpaine pidettyä kurissa eikä verenpainelääkettä välttämättä edes tarvita. Itse seurantaa voi siis tehdä kotona ja tarvittaessa kääntyä lääkärin tai sairaanhoitajan puoleen jos ilmenee lukemia jotka huolestuttavat elintapojen muutoksesta huolimatta.

Onko kaikki tieto mitä saamme selville sitten tarpeellista? Mielestäni on jos se edistää omaa hyvinvointia ja jos tiedon avulla saan enemmän hyötyä treeneistä. Millaisia mittareita sitten löytyy?

Sykemittari on oiva apuväline harjoittelussa. Harjoituksen aikana syke kertoo hyvin luotettavasti henkilökohtaisesta suoritustehosta tai kuormituksesta. Ei niinkään absoluuttisina lukuina vaan suhteutettuna omiin sykearvoihisi jonka vuoksi on tärkeää tietää oma lepo- ja maksimisyke.

Urheilukellolla voit mitata laajemmin asioita treenien aikana kuten sykettä, matkaa,aikaa, kalorikulutuksen, reittiä ja uusin kello kertoo myös palautumiseen tarvittavan ajan. Tarvitsetko hienon kellon kertomaan kuinka kauan pitää palautua? Eikö enää tarvitse kuunnella omaa kehoa?

Aktiivisuusranneke seuraa sykkeitä, kaloreita, unta ja edistymistä. Kukapa ei haluaisi aktiivuusranneketta? Se kannustaa pysymään liikkeellä ja antaa sinulle tavoitteita jotka pystyt saavuttamaan. Hienoa eikö vain? Uskon, että aktiivisuusrannekkeella saa liikunnan ilon kipinän aikaiseksi jos yhtään on kilpailuhenkinen. Kaverin kanssa haasteen heittäminen, että 10 000 askelta on saatava päivässä niin johan lähtee tossut useasti lenkille. :) 

Omaa unta voi seurata sekä älypuhelimeen ladattavalla sovelluksella tai aktiivisuusrannekkeella. Unen seuraaminen kannattaa jos huomaat aina herääväsi väsyneenä vaikka luulet nukkuneesi paljon. Sovelluksen avulla näet kuinka pitkään olet ollut syvässä unessa ja kuinka pitkään todellisuudessa olet nukkunut. Jos univaikeudet toistuvat tiettyinä päivinä tai tiettyjen asioiden tekemisen jälkeen on varmaan syytä tehdä asioihin muutos jotta nukkuisit paremmin.  Esimerkiksi bile illan jälkeen nukutaan useimmiten huonosti vaikka itsestä tuntuu, että sammuinhan mä heti kun pääsin sänkyyn mutta syvässä unessa ei välttämättä oltu yhtään. 

Ihan perinteinen henkilövaakakin kertoo nykyään paljon muutakin kuin painon. Vaa'an näytölle ilmaantuu neste-, rasva-, luu- ja lihaspaino. Painoindeksin voi tarkastaa vaa'alle eikä tarvitse laskea itse mitään. Hulppeeta. Ei tarvitse enää mennä kehonkoostumusmittaukseen kuntosalille kun se voi tehdä kotonakin.  Hienoimpien vaakojen ominaisuuksiin kuuluu tietojen jakaminen internettiin esimerkiksi twitteriin. 

Erilaisten internet-palveluiden avulla voi testauttaa dna:nsa ja veriarvonsa. Löysin jopa Suomalaisen yrityksen nimeltä MDD- terveyden keskus jossa sai teetettyä vaikka mitä testejä itsestään hyvinvoinnin parantamiseksi. Osaan testeistä tarvitaan lääkärin lähete mutta osan sai teetettyä ilman lähetettäkin. MDD-terveyden keskuksessa tehdään mm. ruuansulatuksen, kilpirauhasen, muiden hormoonien, aineenvaihdunnan, borrelioosin, allergioiden,immunologian, geneettisisyyteen, terveyteen vaikuttavia ja ympäristöriskeihen liittyviä testejä. Testit tehdään joko verestä, hiuksesta,virtsasta tai ulosteesta.  Täältä pääset katsomaan tarkemmin jos olet kiinnostunut heidän testeistään.  Mikä parasta niin osasta tutkimuksista jopa KELA-korvausta.

Biohakkeriksi sanotaan ihmistä joka tutkii itseään erilaisin menetelmin eli hän hakkeroi omaa kehoaan. Biohakkerit ovat uteliaita omasta kehostaan. Osa haluaa luoda itsestään oman elämänsä superihmisen. He testaavat ja luovat itselleen paremmat ravintosuositukset mikäli yleiset eivät heille sovi. Biohakkeri myös suunnittelee treeninsä testaamalla ensin geeniperimänsä jonka jälkeen hän määrittelee millainen treeni sopii hänen lihastyypilleen.

Quantified Self & Biohacking Finland sivuilta löytyy tietoa mm. Suomessa järjestettävistä tapahtu mista koskien biohakkerointia. Mielenkiinnosta haluaisin itsekin osallistua tapahtumaan jossa puidaan oman kehon mittamista ja analysointia. Tämän sivun taustalta löytyy myös Suomen ehkä tunnetuin biohakkeri nimeltä Teemu Arina.
 
Mitä sovelluksia sinä käytät? Oletko saanut hyödyllistä vai tarpeetonta tietoa? Käytätkö saamaasi tietoa hyväksesi?

Pikkujoulu fiiliksissä

Viime viikolla oli sekä tyttären kerhon puurojuhlat, että entisen työpaikkani pikkujoulut.  Oli liikuttavaa nähdä lapset niin innoissaan leikkimässä ja laulamassa puurojuhlassa. Kyllä siinä itsekin pääsi jo ihan joulu fiilikseen ja kaiken kruunasi hyvältä maistuva riisipuuro.(Itse teen riisipuuron aina laiskuuttani uunissa mutta kyllä kattilassa keitetty on vaan niin paljon parempaa. ) Kuopukselle paikallaan oleminen oli ihan tuskaa joten oli ihanaa päästä juhlista kotiin ja vaihtaa vapaalle. 

Ljudmila esittelemässä "uutta " hajustinta naisten alakerran hajuvaivoihin. Valittavana oli mm. raikas kuusentuoksu,sitruuna ym. :D

Perjantaina vietettiin työpaikan pikkujouluja. Meininki oli kyllä taas sen mukaista. Aiempina vuosina ei ole ollut ohjelmaa ja nyt sinne oli pyydetty stand-up koomikko joka oli ihan hulvattoman hauska Ljudmila. Ohjelmassa oli myös ylihoitajan käsikirjoittama joulunäytelmä jossa näyttelijöinä hänen valitsemansa työntekijät. Ruokana tietysti jouluruokaa. Se on sanottava, että vaikka jouluruoka on hyvää mutta ei se vaan maistu muulloin kuin jouluaattona niin hyvälle. Ilta jatkui sieltä porukalla Turun yöelämään josta taksin kanssa hurauttelin kotiin aamuyöstä. Seuraavan päivän olotilan voi jokainen kuvitella. Ei ole vähään aikaan särkenyt pää noin paljon, kiitos lonkeron. Koko päivä meni sängyssä maatessa ja, että harmitti oma olotila. Onneksi oli vain päänsärky eikä sen lisäksi pahaolo.  Burana ei vienyt päänsärkyä pois ennen kuin vasta illalla olo helpottui. Vaikka ilta oli hulvattoman hauska niin ei ole kyllä juominen sen väärttiä, että koko päivä menee ihan hyväntekeväisyyteen. Loput pikkujoulut vietän selvinpäin. ( En sano, etten juo enää koskaan koska se ei toteudu.) :D

Kuva